Laulaja Tony Kakko käyttää levyn kansilehtisessä sanaa ”kaappifanittaja”. Se on osuvampi kuin kirjoittaja on ehkä tarkoittanutkaan. Sonata Arctican äänekkäimmän fanikannan kyljessä kun tuntuu kulkevan alati enenevä joukko niitä skene-uskottavuuttaan vaalivia hienohelmoja, jotka eivät kehtaa tunnustaa oikeasti pitävänsä yhtyeen musiikista. Ja sellaisillehan kokoelmat on suunnattu – ei tarvitse ostaa kuin yksi levy ja sekin on helppo pitää piilossa.
Kuten best of -julkaisuilla on tapana, myös The Collection on armottoman pitkä hittikimara Sonata Arctican levytyshistorian varrelta. Usein sellaiset ovat armottoman tylsiä, koska niiden (sanan yksinkertaisimmassa merkityksessä) yleisölähtöinen katsantokanta ei tarjoa syvyyttä yhtyeen musiikin tarkasteluun. Ei siinä, että The Collectionkaan aivan Sonata Arctican tuotannon äärilaitoja koluaisi, mutta lienee kuitenkin yleiskatsauksena yhtyeen tuotantoon perehtymättömälle riittävän monipuolinen. Kaksi uudelleen-nauhoitettua kappaletta ensimmäiseltä albumilta palvelevat nekin tarkoitustaan päivitettyinä versioina vanhasta aiheesta.
Pendolino-kompista ja skaalojen sahauksesta saa varmasti tämänkin levyn kanssa yliannostuksen, mutta tyylitajun puolesta mennään sentään varsinaisesta power metal -asteikosta metrikaupalla ohi. Pitäisi kai ostaa ne aikaisemmatkin levyt, mutta kun ei kehtaa.
