SONATA ARCTICA: Ecliptica

Arvio julkaistu Soundissa 12/1999.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Pää menee sekaisin, pakko tunnustaa. Enkä taida olla ainut, sillä kavereilla nimeltä Suomi, Italia, Saksa, Espanja ja Japani on taatusti samoja ongelmia. Sonata Arctica saattaa räjähtää isommaksi kuin kukaan uskaltaa tässä vaiheessa ajatellakaan.

Arvio

SONATA ARCTICA
Ecliptica
Spinefarm

Pää menee sekaisin, pakko tunnustaa. Enkä taida olla ainut, sillä kavereilla nimeltä Suomi, Italia, Saksa, Espanja ja Japani on taatusti samoja ongelmia. Sonata Arctica saattaa räjähtää isommaksi kuin kukaan uskaltaa tässä vaiheessa ajatellakaan.
Kun kaiken tunkkaisen retroilun ja eri hevityylien ryöstöviljelyn sekaan ilmaantuu oikeita lahjakkuuksia, vaikutukset ravistavat kuin auringonpimennys keskiajalla. Eikä Sonata Arctica edes ole mikään löytö, sillä tämän tason taito ja tyylitaju puskevat kuuluviin vaikka katuojasta. Samalla perusteella sanat kypsä ja lupaava ovat elähtänyttä haihattelua, sillä Sonata Arctica on jo aloittaessaan mestariporukassa.
Ecliptican turboahdetun melodisuuden ja iloisen heleästi juoksevan power metallin edessä jää hämilleen. Soitto on rikasta, leikittelevän kevyttä ja rakenteet kekseliäitä. Tempoa muutellaan ällistyttävän hellästi. Stratovariuksen esimerkki kuuluu, samoin kuin Yngwie Malmsteenin arvokkain perintö Trilogy-albumin ajoilta. Singleksi valittiin Unopened, mutta mikä muu tahansa olisi kelvannut yhtä hyvin.
Sonata Arctica on jo tällä hetkellä kovempi kuin esimerkiksi Helloween, Gamma Ray ja Rhapsody. Aikamoiset lähtökuopat parikymppisille kemiläisille. 

Lisää luettavaa