SONATA ARCTICA: Songs Of Silence – Live In Tokyo

Children Of Bodomin tapaan Sonata Arctica käväisi toisen studiolevynsä jälkeen Tokiossa nauhoittamassa Japanin markkinoille suunnatun liven, joka tietenkin saa julkaisunsa myös Euroopassa. Ei kai valmista levyä kannata jättää julkaisematta? Vannoutuneimpien fanien palveluna tämä on asiallinen temppu, mutta muille Sonata antaa livellään kyseenalaisen kuvan itsestään. Bändin kotisivulla on käyty kiivasta keskustelua Tony Kakon laulusta tällä levyllä ja pakko myöntää, että olen samaa mieltä siitä valittaneiden kanssa. Kun ei lähde, niin ei lähde. Laulun ohkaisuus ja skaalan kapeneminen ei niinkään haittaisi, jos seisoisi hulluna huutavien japanilaisten kanssa keikalla. Tuskin vaikeuksia edes huomioisi. Mutta levyn välityksellä, kun bändiin on vain äänikontakti, epäkohta häiritsee jokaisella kuuntelulla yhä enemmän.

Levy käynnistyy mukavasti nopeilla läpsytyksillä Weballergy ja Kingdom For A Heart. "If I only had a hard-on!", kiljuu Kakko. Sitten seuraava kolmen biisin tukku Silencen biisejä tuo mieleen saman teennäisyyden tunteen, joka jo Silenceen tutustumista häiritsi. False News Travel Fast ja varsinkin Last Drop Falls alkavat pateettisuudessaan saada jo vastenmielisiä piirteitä. Uskottavuus on kovilla, kun viimeisillä voimilla vedetään mahtiballadia. Onneksi Sonatan reipas soittomeinki pelastaa paljon, kuten tekevät myös loppupäästä löytyvät Ecliptican biisit. Fullmoon, Replica ja My Land tuovat tuulahduksen siitä, mikä bändissä sen alkuaikoina niin kovasti miellytti, eli Sonatassa on vielä tallella viatonta pikkupoikaa, joka ryntää tuulimyllyjä päin tuli mitä tuli. Ja luottaa itseensä siinä ravatessaan.