Jo kauan sitten Steve Earle julisti, että Townes Van Zandt on maailman paras lauluntekijä ja ilmoitti olevansa valmis hyppäämään Bob Dylanin pöydälle huutaakseen tämän tosiasiasian koko maailmalle. Nyt, 12 vuotta Townesin kuoleman jälkeen, on Steve Earle levyttänyt 15 suuren esikuvansa laulua.
Ensimmäiseksi huomio kiinnittyy albumille valittuihin biiseihin: jos Townes Van Zandt tosiaan oli niin briljantti biisinikkari, miksei Steve esittele suurelle yleisölle niitä vähän tuntemattomampia kultajyviä. Mikä ihmeen pakko hänen oli tunkea mukaan jok’ikinen niistä muutamasta sävelmästä (muun muassa Pancho And Lefty, To Live Is To Fly, Mr. Mudd And Mr. Gold), mistä versioita maailmalla riittää yllin kyllin.
Townes Van Zandt oli suuri artisti ja rikkinäinen ihminen. Hän teki pienten yksityiskohtien taidetta. Niin lauluntekijänä kuin laulajanakin hänen liikkumavaransa oli perin rajattu, mutta niiden rajojen puitteissa hehkui lämmin humanismi.
Steve Earle tulkitsee näitä lauluja omasta viitekehyksestään lähtien. Hän ei yritä matkia oppi-isäänsä, vaan eipä hän minkäänlaista tuoretta näkökulmaakaan pysty lauluihin tuomaan. Biisit vedetään läpi tosissaan ja taidolla, mutta en osaa sanoa, miksi ihmeessä kuuntelisin tätä albumia, kun levyhyllystä löytyy alkuperäisen mestarin koko tuotanto.
Keskitason yläpuolelle levy nousee vain silloin, kun kipeästi kaivattua inspiraatiota tarjoavat hyvät muusikkokumppanit. Rage Against The Machinen Tom Morello ja Steven oma poika Justin Townes Earle tuovat osuuksissaan mukaan aitoa uudelleen luomisen taikaa.