”Romantisoinnin mittarit huutavat punaisella…” – Sunnuntaisoittarilla kovimpia kesästygejä suomalaisartistien valitsemina

"Joskus juuri siitä kaikkein satunnaisimmasta raaka-aineyhdistelmästä syntyy kakku, jota kaikki rakastavat kesä toisensa jälkeen."

Ilosaaren Rentolava viime kesänä Vesalan aikaan.
Kuva: Sampsa Greijer

Sunnuntait ovat soittolistoja varten.

Niinhän se on, että monasti juuri biiseistä kulloisenkin kesän muistamme. Pyysimme suomalaisartisteja avaamaan sanaista arkkuan heille mieleenpainuneimpien, tavalla tai toisella kesään kytkeytyvien kipaleiden tiimoilta. Ohessa saatua satoa sekä artistien valinnoista koostettu Sunnuntaisoittari.

Janne Halmkrona / CMX Van Halen: Why Can’t This Be Love (albumilta 5150, 1986)

– Vuoden -86 kesällä ajettiin kavereiden kanssa Torniossa pillurallia haaparantalaisten blondien Volvojen puskureissa kiinni ja yritettiin saada huomio luukuttamalla paskoista autostereoista tätä Van Hagaria. Pimut katos nopeasti takas rajan taakse. Unelmien kesä.

”Tässä yhdistyvät rauha, rakkaus, soul, vapaus, flower power, ruoho, paljaat jalat, hiukset ja hipit. Biisi maistuu päättymättömältä kesältä, johon olisi helppoa sukeltaa mukaan koska vain.”

Jiri Nikkinen The 5th Dimension: Aquarius / Let The Sunshine In (albumilta The Age Of Aquarius, 1969)

Mietin mistä biisistä ja musasta välittyisi mulle kaikkein kesäisin fiilis. Tässä kaikkien kesien kesänä, eli rakkauden kesänä -67 kirjoitetussa medleyssä ollaan polttavan kuumissa kesäisissä tunnelmissa, ja tätä stygeä onkin mielestäni vaikeaa liittää esimerkiksi talveen. Silti tästä saa energiaa talvenkin keskellä; skrabatessa jäätynyttä tuulilasia sormet sinisinä biisin soidessa taustalla autostereoissa, jos ne nyt suostuvat ylipäätään kohmeudeltaan toimimaan.

Päivänvalon tämä kappale näki muistaakseni vasta vuoden 1969 Hair-musikaalissa. Tässä yhdistyvät rauha, rakkaus, soul, vapaus, flower power, ruoho, paljaat jalat, hiukset ja hipit. Biisi maistuu päättymättömältä kesältä, johon olisi helppoa sukeltaa mukaan koska vain. Kesältä, joka on enää muisto 60-luvun lopun kellastuneissa värikuvissa. Musiikillisestikin kyseessä on varsinainen mestariteos, jonka loppupuolen bassolinja on muuten aivan killeri.

Pekka Heino / Brother Firetribe Steely Dan: Deacon Blues (albumilta Aja, 1977)

Niin laid back ja easy going, että rantatuolista ei halua nousta vasta kun marraskuussa, jos silloinkaan. (Pekka Heino / Brother Firetribe)

Jarkko Martikainen Bob Dylan: Summer Days (albumilta Love And Theft, 2001)

Ehdokkaani ylivoimaiseksi kesäaihetta sivuavaksi kappaleeksi on Dylanin Summer Days. Pelinavauksessa laulu esittäytyy melko perinteikkäänä jazz-/blues -luentana, myös kerronnaltaan:

”Summer days, summer nights are gone.
Summer days, summer nights are gone…
I know a place where there’s still somethin’ goin’ on.”

Edetessään kerronta alkaa kuitenkin ottaa vapauksia kaikkiin ilmansuuntiin ja muuttuu leikkisäksi tavalla, joka jaksaa tämän artistin tapauksessa viehättää aivan erityisesti:

”…my pockets are loaded and I’m spending every dime.
How can you say you love someone else when you know it’s me all the time?”

Ja kun kuulija tottuu tiettyyn poljentoon – sekä tekstirytmiikkaan sen myötä – alkaa Dylan hajottaa kanssamme sopimiaan raameja:

”She’s looking into my eyes, she’s holding my hand.
She’s looking into my eyes, she’s holding my hand.
She says, ’You can’t repeat the past’, I say, ’You can’t? What do you mean, you can’t, of course you can!”

Kesäaiheiset laulut eivät minua yleensä innosta, niistä useisiin on ladattu niin voimakas annos kesähittipyrkimysten opportunismia, että se tekee litkun alas asti saamisesta vaikeaa. Summer Days on onneksi tällaisten vastarannalta toimitettu laulu.

”Billy Idolia ei yksinkertaisesti voi kuunnella liikaa.”

Henrik Strang / Boycott Billy Idol: Hot In The City (albumilta Billy Idol, 1982)

Billy Idolia ei yksinkertaisesti voi kuunnella liikaa ja Steve Stevens on maailman tyylikkäin kitaristi. Tää on kuuma kesäbiisi.

Hannu Sepponen / Noitalinna Huraa! Kuparilinna: Kuin puun lehdet (albumilta Kuparilinna, 2016)

Täysosuma viime vuodelta. Melankolisen kaunis laulu, joka ryydittää ruohonleikkuuta ja tikanheittoa. Kuuluu kesän 2016 ja 2017 omalle kesämusalistalleni.

Joel Mäkinen / Pimeys Topi Sorsakoski & Agents: On kesäyö (albumilta Pop, 1988)

Kesäisten keikkareissujen ehdoton kotiinpaluusoundtrack. Sankari palaa tuntemattomilta retkiltään naisen luokse. Keikkailun ja Suomen kesän romantisoinnin mittarit huutavat punaisella.

Lauri Eloranta / Bigg Soft, Pää Kii, Damn Seagulls Marlena Shaw: California Soul (albumilta The Spice Of Life, 1969)

Tää biisi saa aikaan tunteen siitä, että kaikki on mahdollista.

Aapo Niininen / Wedding Crashers VG+: Kumman kaa (single, 2017)

Tää on rytmisesti kiinnostavin kotimainen popkappale aikoihin. Koko biisin ajan kolmeen ja neljään meneviä rytmejä päällekkäin ja fiilis vaihtuu joka osassa. Ehdoton kesästyge 2017!

”Tän biisin maailmassa on tavoitettu upee, moderni summertime sadness: hetki, jonka koko olemassaolo ja voima perustuu siihen, että se on ikuisesti tuomittu katoamaan.”

Milla Rumi Cashmere Cat feat. Kacy Hill: Europa Pools (albumilta 9, 2017)

Cashmere Catin 9 on mun kesän virallinen soundtrack. Tän biisin maailmassa on tavoitettu upee, moderni summertime sadness: hetki, jonka koko olemassaolo ja voima perustuu siihen, että se on ikuisesti tuomittu katoamaan.

Jakke Helin / Klamydia  Perseenreijän Ritarit: Vaasankesä (albumilta Perseenreijän ritarit, 1986)

Henkilökohtaisin kesäbiisi meikäläiselle on Klamydian ”äidin”, Perseenreijän Ritareiden biisi Vaasankesä. PRR:hän oli Klamydian esiaste, joka perustettiin vuonna 1986 vaasalaisten silloisten punkbändien tiiviistä kaveriporukasta, jota Werstaan pohjiksikin kutsuttiin. Sinä kesänä hengailtiin Rock-werstaalla ja soiteltiin punkkia kukin omissa bändeissämme sekä tietty myös uudella huikealla allstar-kokoonpanollamme. Suurin osa kesästä taisi silti kulua Vaasan Hietasaaressa, jossa juotiin kaljaa ja katseltiin tyttöjä ja jossa hiekkaa meni housuihin. Tämä kesäfiilis kiteytyykin loistavasti ”Peppuleiden” kesähitissä. P.s. Tämä löytyy myös Klamydian versioimana Rujoa taidetta -levyn piilobiisinä, päätösbiisi Voittajan maljan perästä.

Jansku / Juustopäät Me First And The Gimme Gimmes: City Of New Orleans (single, 2007)

Punk rock -superkokoonpano Me First And The Gimme Gimmesin cover 70-luvun City Of New Orleans -ikivihreästä julkaistiin Spotifyssä alkukeväästä. Tämä päihittää jopa Matti Eskon Huomenta Suomi -versioinnin – hah! Vaikka biisi on julkaistu alun perin jo vuonna 2007, soundaa se edelleen tuoreelta. Tuttu melodia sekä muun muassa Fat Miken (NOFX), Chris Shiflettin (Foo Fighters) ja Dave Raunin (Lagwagon) tiukka soitto lämmittää mielen jopa juhannuspakkasilla!

Jussi Matikainen / Dallas Kalevala  Len: Steal My Sunshine (albumilta You Can’t Stop The Bum Rush, 1999)

Keeping dumb and built to beat! Joskus juuri siitä kaikkein satunnaisimmasta raaka-aineyhdistelmästä syntyy kakku, jota kaikki rakastavat kesä toisensa jälkeen.

Hank Solo Mansionz: Rich White Girls (albumilta Mansionz, 2017)

Koska omaa kesäbiisiä ei tietenkään kehtaa laittaa, niin mennään tällä Mike Posnerin ja Blackbearin kimppaprojektin veisulla. Aivan mahtavan hyväntuulinen teksti ja letkee tunnelma takaavat täydellisen kesätsillailufiiliksen.

”Pikkujäbänä lainasin Soundin kasetteineen kirjastosta ja pakotin koko perheen kuuntelemaan tätä aina kun ajettiin mökille.

Samuli Sirviö / Ellinoora Poverty Stinks: Summer Will Never End (single, 1993)

Tämä on ollut mun kesäbiisi numero 1 siitä asti kun kuulin sen ekaa kertaa Soundi-kasetilta, olikohan vuonna 1993? Pikkujäbänä lainasin Soundin kasetteineen kirjastosta ja pakotin koko perheen kuuntelemaan tätä aina kun ajettiin mökille. Edelleen laitan tän soimaan aina aurinkoisina päivinä. Kyseessä on ihan mahtava biisi ja muutenkin todella hyvä, aivan liian pienelle huomiolle jäänyt pop-bändi. Summer Will Never End!

Pasa (yhtye) Alexia: Summer Is Crazy (albumilta Fan Club, 1997)

Jos puhutaan kesäbiiseistä, niin Summer Is Crazyn on pakko olla listalla. Huikeeta nostalgiaa ja nerokkaita melodioita. Kertsi viimeistään räjäyttää maailman. Make eurodance great again! Tämän valinnan takana on meistä kaikki paitsi Otto, joka olisi valinnut Scatmania.

The Wrecking Queens The Wrecking Queens: Golden (Jesse Oliver Remix) (single, 2017)

Valittiin ihan pokkana Jesse Oliverin remiksaus meidän Golden-kipaleesta. Tässä tiivistyy se fiilis, kun lämmin kesäyö muuttuu aamuksi ja on vielä hetki aikaa tanssahdella tämän lumoavan remixin tahdissa.

Samae Koskinen Judas Priest: Heading Out To The Highway (albumilta Point Of Entry, 1981)

Tää kappale tuo mulle jotenkin saman tein sen totaalisen riippumattomuuden ja vapauden illuusion, joka usein kesään liitetään. Liian kuuma auto, avoin ikkuna ja tämä inasen liian lujalla  siinä tilanteessa kelpaa olla.

Henrik Illikainen / Tiisu Valvomo: Mikä kesä? (albumilta Heitä ensimmäinen kivi, 2006)

Olin muksu, kun tää biisi oli sen kesän isoin. Onhan tää ny hieno. Niin magee melodia. Muistan elävästi, kun matkalla Puuhamaahan tämä lähti soimaan radiossa ja pyysin äitiä ajamaan auton bussipysäkille, että voitaisiin kuunnella rauhassa täysiä.

Sara (yhtye) Don Henley: The Boys Of Summer (albumilta Building The Perfect Beast, 1984)

Laskeva aurinko, Miamin rantatie, Ferrari Testarossa, pikkutakki + t-paita -yhdistelmä, aurinkolasit päässä vaikka oliskin jo vähän pimeetä, pikkukengät ilman sukkia ja tää biisi. Sehän on meidän Kristianin peruskesäpäivä.

Kas tästäpä musiikkia kenties juuri sinunkin suveasi kultaamaan:

Sunnuntaisoittari: Kovimmat kesästyget suomalaisartistien valitsemina

Kaikki Sunnuntaisoittari-sarjan jutut löydät täältä.