Entinen Judas Priest -kitaristi KK Downing avautuu pitkässä Rolling Stone -lehden haastattelussa syistä, jotka saivat miehen eroamaan perustamastaan heavy metal -legendasta. Kuten Downing hiljattain julkaistuissa muistelmissaankin kuvailee, yksi iso syy oli kitaristi Glenn Tiptonin juopottelu ennen keikkoja ja niiden aikana. Downingin kirjassa muun muassa kuvaillaan roudarien laimentaneen Tiptonin keikoilla juomia oluita vedellä, jotta tämä olisi pysynyt skarpimpana.
”Vihasin nousta lavalle, koska en voinut olla varma, olimmeko synkassa. Se sai minut hermostuneeksi, eikä se ollut hauskaa. Ripper [silloinen laulaja Tim Owens] saattoi tulla kesken keikan nykimään minua hihasta, että ’Tee jotain’. ’En minä voi tehdä mitään, minä soitan kitaraa tässä’. Kukaan tuskin huomasi mitään, mutta en enää nauttinut soittamisesta”, Downing toteaa.
Downing kuvailee pitkäaikaisen suhteensa Tiptoniin olleen lopulta hyvin hataralla pohjalla, mutta juominen oli ainoa ongelma, jonka hän koskaan nosti pöydälle – laihoin tuloksin.
”Sekin vain hermostutti minua enemmän. Juonhan minäkin olutta, mutta en olisi koskaan voinut tehdä noin. Se hidasti show’ta.”
Toinen iso ongelma Downingin mukaan oli se, että Tipton päätti yksin manageriportaan kanssa koko bändin asioista, kuten kiertueaikatauluista. Demokratian puute oli lopulta seikka, joka katkaisi kamelin selän ja sai Downingin eroamaan. Hän ei kuitenkaan koskaan keskustellut ongelmasta Tiptonin tai muiden kanssa, koska se olisi ollut seinille puhumista.
”Kulisseissa tapahtui niin paljon asioita ja me kyllä tiesimme siitä, mutta mitään konkreettisia todisteita ei ollut. Asiasta ei voi nostaa meteliä, jos sille ei löydy tukea. Suurin osa asioista vain tehtiin tietyllä tavalla eikä siitä voinut valittaa. Surullista kyllä”, Downing toteaa.
Koska kaikki Downingin eroamisen syyt johtuivat Tiptonista, hänestä tuntuu kummalliselta, ettei häntä pyydetty takaisin bändiin sen jälkeen, kun Tipton ilmoitti jäävänsä kiertueelta sivuun Parkinsonin taudin vuoksi.
”Halusin vain olla lavalla sellaisten jätkien kanssa, jotka ovat liekeissä, energisiä ja soittavat tiukasti yhteen. Jos keikoista ei nauti, ei jäljelle nimittäin jää paljon muuta. Pitkät jonot bändäreitä ovat poissa, samoin juhlimiset ja muu hulluttelu. Keikkailu on melko työlästä, mutta jos odottaa lavalle nousemista ja soittamista, kaikki on hyvin. Jos ei, ei ole mitään syytä lähteä.”