Erityisesti 2000-luvun taitteessa suuremmasta suosiosta nauttinut metallibändi Godsmack on edelleen suhteellisen kova nimi Yhdysvalloissa. Yhtyeellä on plakkarissaan kolme peräkkäistä listaykkösalbumia vuosien 2003 ja 2010 välillä ja hittejä löytyy vähintäänkin repullinen. Silti miljoonia myynyt orkesteri joutui hiljattain perumaan kiertueensa Etelä-Amerikassa lippujen heikon menekin takia.
Rumpali Shannon Larkin selittää australialaisen Metal-Roosin haastattelussa syyn siihen löytyvän pitkälti siitä, että Godsmack on ennen kaikkea amerikkalainen yhtye.
”On mietittävä, että onko meillä varaa mennä [Australiaan]? Se on surkea tilanne, koska me olemme täällä”, Larkin sanoo. ”Olemme iso nimi Amerikassa. Olemme amerikkalainen bändi. Radio rakastaa meitä täällä. Ilman heitä emme olisi iso bändi. Emmekä ole saavuttaneet maailmalla sellaista menestystä kuin täällä.”
”Emme käytä nauhoja tai muuta sellaista paskaa. Olemme livebändi”, mies jatkaa. ”Mutta tapamme toimia on se, että koska ihmiset joutuvat maksamaan näitä ylettömiä summia lipuista ja tulevat katsomaan meitä, tarjoamme heille sitten ison show’n. Räjäyttelemme paikkoja pyroilla ja meillä on videotaulut. Saattaa olla jopa lasereita. Meillä on liikkuva rumpualusta – kaikkea tälläistä, mikä on kuulunut kohdallamme aina asiaan.”
”Sitten menemme soittamaan Englantiin tai Australiaan, ja meillä on pelkkä rätti rumpusetin takana”, Larkin sanoo. ”Se ei ole tekosyy – menemme sinne silti – mutta emme koskaan kasvaneet tarpeeksi ollaksemme isoja esimerkiksi Australiassa ja että voisimme esittää siellä oman todellisen show’mme, joka on yhtä oleellinen osa meitä kuin soittamamme instrumentit. Me rakastamme esiintymistä. Suhtaudumme siihen ylpeydellä. Toisinaan tuntuu kuin yleisö ei kokisi meitä totuudenmukaisesti, koska meillä ei ole varaa raijata kaikkea kamaa mukanamme.”
”Tämä on hullu bisnes”, rumpali lisää. ”Meillä on 20 hengen kiertuehenkilökunta. Se tarkoittaa hotellihuoneita ja lentoja – se on ihan hullua kuinka tyyristä maailmalla rundaaminen on, erityisestä pandemian jälkeen. Euroopassa rundaaminen… siinä kirjaimellisesti tekee tappiota. Teimme sen silti. Emme ole koskaan – sanon tämän suoraan – emme ole koskaan tienanneet penniäkään Euroopassa kiertämällä. Piste. Ja olemme olleet siellä jotain 15 kertaa. Jatkamme siellä esiintymistä sillä meillä on kulttimainetta ja saamme houkuteltua paikalle pari tuhatta ihmistä, ja rakastamme esiintyä heille, mutta emme ole koskaan pystyneet sanomaan, että ’tämä on sitä mitä todellisuudessa olemme.'”