Miksi Guns N’ Roses ei jäänyt grungebändien jalkoihin? – Twisted Sister -kitaristilla on oma teoriansa

Gilby Clarke, Axl Rose ja Matt Sorum lavalla vuonna 1992.
AOP

"Grungessa on kyse nimenomaan autenttisuudesta", toteaa Jay Jay French.

1980-luku oli heavy metalin ja varsinkin glam rock -bändien kulta-aikaa, mutta 90-luvulle tultaessa genren edustajat joutuivat vaikeuksiin grungen tultua kuvioihin. Varsinkin tukkahevibändit jäivät nopeasti unholaan ja tippuivat Music Televisionin rotaatiosta Nirvanan, Pearl Jamin, Soundgardenin ja kumppanien vyöryessä esiin, mutta yksi hard rock -yhtye kuitenkin porskutti vahvana – Guns N’ Roses kiersi stadioneita ja areenoita pitkälle 90-luvun puoliväliin saakka.

Twisted Sister -yhtyeen kitaristi Jay Jay French keskusteli hiljattain grungen noususta ja rockmusiikin 90-luvun tilanteesta Rock Is Dead? -dokumentin tehneen Daniel Sarkissianin kanssa ja kertoi oman näkemyksensä siitä, miksi Axl Rose, Slash ja kumppanit eivät monien kollegoidensa tavoin joutuneet grungebändien jyräämiksi ja fanien hylkäämiksi.

”Ainoa bändi, joka onnistui pelastamaan itsensä oli Guns N’ Roses ja minun teoriani on se, että heitä ei nähty vitsinä. Vaikka he tulivatkin Los Angelesista, mutta ensinnäkin Axlilla oli mahtava ääni. He olivat uskottavia eivätkä mitään feikkejä. He eivät esittäneet olevansa narkkareita – he olivat sellaisia oikeasti. Heissä oli autenttisuutta ja grungessa on kyse nimenomaan autenttisuudesta”, French tuumaa.

”Ihmiset janosivat todenmukaisuutta ja he löysivät sitä grungesta. Se syrjäytti tukkametallin, joka nähtiin pinnallisena. Sellaisena: ’Hei, nyt bailataan, haetaan naisia ja ryypätään’. Mielestäni ihmiset kyllästyivät siihen ja halusivat jotain todellisempaa.”

Katso Jay Jay Frenchin haastattelu kokonaisuudessaan alta: