Oululaisen metallipioneeri Sentencedin viimeinen studiolevytys The Funeral Album julkaistiin 31. toukokuuta 2005. Suomen listaykköseksi noussut pitkäsoitto täyttää siis tänään viisitoista vuotta.
Soundin kriitikko Antti Mattila antoi levylle neljä tähteä, ja kirjoitti muun muassa seuraavasti:
”Her Last 5 Minutes on Sentencedin uran surullisin biisi, koska ironia on tipotiessään. Ville Laihialan laulu riipii normaalia syvempiä tuntoja, kun alituisen itsemurhaamisen sijaan ollaankin menettämässä toista ihmistä. Epätoivo lyö läpi rintakehästä selkärankaan ja biisiä on välillä hankala kuunnella. Ei huvittaisi välttämättä uppoutua niihin mielikuviin, joita sanoitus ja flat line siellä lopussa väistämättä tuottavat.
Vengeance Is Mine tuottaa tervetullutta vastakohtaa totuttuihin alistumisen fiiliksiin, sillä se pursuu vihamielisyyttä, harkittua ja kauan odotettua kostoa. Ja juuri kun tullaan rennolla keskitempoisella kompilla rullaavan biisi väliosaan, siihen kohtaan jossa kostonhetken voisi odottaa koittavan, alkaakin enkelinäänisen lapsikuoron laulu. Ratkaisu on niin härski, että meinaa päästä hörönauru.”
Koko arvion voi lukea täällä.
Harvoin haastatteluja antanut säveltäjämestari Miika Tenkula puolestaan kertoi Soundille The Funeral Albumin ”jälkitunnelmista” seuraavalla tavalla vuonna 2006:
”Poltettiin aika kiitettävästi sillat takana. Itse asiassa sanoin aikoinaan jätkille, että kannattaako levyn nimessä mainostaa hautajaisia. Että eihän sitä tiedä jos kuusikymppisenä haluaisi lähteä vetämään Noosea. Mutta nuo ajatukset kävivät mielessä silloin, nykyään kuoppaaminen tuntuu oikealta ratkaisulta.”
Haastattelun voi lukea kokonaisuudessaan täällä.
Myös kitaristi Sami Lopakka puhui Soundille Sentencedistä aivan äskettäin. Jutun pariin pääsee täällä, ja uudesta Soundista löytyy enemmänkin Lopakan tarinoita.
