Tarina siitä, miten Kerry King suuttui liikenneruuhkassa niin paljon, että sai inspiraation yhteen Slayerin parhaista biiseistä

God hates us all, tuli Kerry Kingille mieleen Los Angelesin liikennehelvetissä.

Sanni Pohjalainen

Liikenneruuhka, tuo korkeampien voimien keino rangaista meitä syntisiä. Harvoin ihminen joutuu niin puhtaan epätoivoisen raivon valtaan kuin puristaessaan auton rattia keskellä paikoilleen jämähtänyttä metallista sekasotkua, josta ei ole toivoakaan päästä pois – ja tietysti aina juuri silloin, kun on kova kiire.

Tämä kiivaasti pinnan alla kupliva raivo on toiminut inspiraatioa parillekin ikimuistoiselle elokuvakohtaukselle – laitetaan tähän nyt vaikka Rankka päivä -klassikon intro –, mutta tiesitkös, että myös yksi klassikko-osaston metallibiisi on saanut alkunsa samoista asetelmista?

Kysymyksessä on Slayerin vuoden 2001 God Hates Us All -albumin avausraita Disciple, joka kuuluu edelleen yhtyeen keikkojen vakiokalustoon. Jeff Hannemanin säveltämän kappaleen sanoitukset kirjoittanut Kerry King kertoi aiheesta Metal Hammerin haastattelussa.

”Muistan, miten olin jumissa Los Angelesissa, missä autolla ajaminen on karmeaa, ja tulin koko ajan vihaisemmaksi ja vihaisemmaksi. Näin siinä ison mainoskyltin, jossa luki, että ’God loves us all’. Ajattelin, että mitä hittoa, ei hän ainakaan minua juuri nyt rakasta”, King kertoo.

”Se ajatus jäi mieleeni. Minulla oli jo valmiiksi ylhäällä sanoitusrivi ’I never said I wanted to be God’s disciple’, mutta en alun perin ajatellut sen kylkeen ’God hates us all’ -pätkää. Ne sopivat kuitenkin niin hyvin yhteen, että tiesin sen toimivan.”

King kertoo jutussa myös, että Disciple oli viimeinen onnistunut Slayer-yhteistyö, jossa Hanneman sävelsi kappaleen ja King teki siihen sanoitukset. Tulikin heti Hannemania ikävä, siinä oli thrash metal kovin säveltäjä kautta aikain.