Siinä ei edes miinus kolmekymmentä astetta tunnelmaa laskenut, kun ”vuodesta 2009 saakka suomalaisten nuorten elämään musiikin kautta uutta sisältöä ja kokemuksia antanut” Rock Camp ry järjesti Seinäjoen Rytmikorjaamolla tapahtuman kiusaamisen ehkäisemiseksi ja vastustamiseksi loppiaisena 6.1. Päihteettömän tapahtuman tärkeys näkyi illan yleisömäärässä, ja vaikka Rytmikorjaamo ei ollutkaan täpötäynnä, niin ihmisiä oli silti paikalla erittäin mukavasti.
Tärkeän asian puolesta Rytmikorjaamon lavalle astelivat – roolissa jos toisessakin – muun muassa Nightwishin Kai Hahto, Finntrollin Mathias Lillmåns, Lost Societyn Samy Elbanna, Stam1nan Pekka Olkkonen, Crownshiftin Daniel Freyberg ja Spiritus Mortisin Kimmo Perämäki.
Yhdestä illan mielenkiintoisimmasta osuudesta vastasi Rock Campin henkilökuntaan kuuluva Alexander Kuoppala (ex-Children of Bodom), joka kutsui lavalle Alexi Laihon soiton saloihin viime aikoina aivan erityisellä painokkuudella uppoutuneen Samy Elbannan ja niin ikään Children Of Bodomissa aikoinaan soittaneen Daniel Freybergin. Kolmikon tähdittämä kitaraklinikka oli erittäin viihdyttävä ja selvisipä sen aikana muun muassa se, että Bodom-klassikko Hate Me! on eräs Kuoppalan omista suosikeista, mitä nyt soittamiseen tulee. Hate Me! kuuultiin myös kokonaisuudessaan ”kolmen kitaran sovituksena”.
Vaikerikas iltama päättyi ohjaajien/valmentajien muodostamien all stars -kokoonpanojen tulkitsemiin klassikoihin (In Flamesin Only For The Weak, Judas Priestin Blood Red Skies ja Iron Maidenin Wasted Years), mutta näitä ennen kuultiin kuitenkin ne illan kaikista tärkeimmät biisit – nimittäin Rock Campin sekä vaasalaisen Rokkikoulun omien bändien ja artistien tulkinnat niin omista kuin valikoiduista lainabiiseistäkin. Lyhyiden settien merkeissä lavalle astelivat muun muassa Pändi, Bladez, Perinteinen päälataus, Blindfold ja Hexteria. Soolona estradille taas nousi muun muassa kansainvälisen Young Guitarist Of The Year -palkinnon vuonna 2020 pokannut Juho Ranta-Maunus, ja nuori lahjakkuus todellakin näytti, mistä on kysymys ilmeikkäässä kitaran soittamisessa. Keikkojen aikana tuli tietenkin selväksi myös se, etteivät lupaavat rokkibändit ja -muusikot ole loppumassa Suomesta (tai ainakaan Pohjanmaalta).
”Sivusta kuultujen” kommenttien perusteella eri osapuolet tuntuivat olevan äärimmäisen tyytyväisiä jouhevasti sujuneeseen tapahtumaan. Ja miksi eivät olisi olleet: iltaman aiemmin mainittu aihe on/oli äärimmäisen tärkeä, eikä tällaisia tapahtumia ole koskaan liikaa. Onneksi sieltä sivusta kuului myös sellaisia huhuja, että lisää vastaavia tapahtumia olisikin tulossa.
Nostetaanpa vielä mukaan pari kommenttia. Ensin Stam1na-seppä Pekka Olkkosen väkevä muistutus asiasta, joka saattaa monelta unohtua. Siis siitä, että ”kiusaamisessa on todellakin kyse väkivallasta”. Lopullisen hymyn taas nostatti huulille tämä toteamus: ”Rock Campin touhuissa ei tuijoteta kännykkää. Siellä soitetaan!”