NIGHTWISH: Century Child

Nightwishin ura on edennyt alusta lähtien helpon oloisesti. Tuomas Holopainen on saanut aikaiseksi onnistuneita sävellyksiä ja bändi on saanut nauttia sekä yleisön että tiedotusvälineiden varauksettomasta suosiosta. Tuoreen levyn perusteella voi arvella, että tilanne tulee säilymään ennallaan.

Holopaisen johtama joukko on vaikuttanut bändiltä, joka on enemmän yhtä perhettä kuin pelkkää yhtyettä. Samin lähtö teki pienen särön vuosien mittaan kirkkaaksi kiillotettuun kilpeen, mutta yhtyeen kannalta ajateltuna uusi basisti Marco Hietala toi mukanaan uusia mahdollisuuksia. Nyt bändissä on Tarja Turusen lisäksi toinenkin erinomainen laulaja. Päärooli edelleen on kuitenkin Tarjalla, mutta esimerkiksi Dead To The Worldissa solistien vuorottelu on erinomaista esimakua tulevasta. Nightwish nimittäin heittää coverina Andrew Lloyd Webberin The Phantom Of The Operan, jossa mies- ja naislaulajan vuoropuhelu kuulostaa erittäin vaikuttavalta. Sitä paitsi biisi kuulostaa Nightwishin käsittelyn jäljiltä juuri niin mahtipontiselta kuin sen pitäisi kuulostaa Webberin musikaalin kodissa Lontoon Her Majesty´s Theatressa.

Kokonaisuutena Century Child sisältää paljon yhtyeen aiemmilta levyiltä tuttuja elementtejä, mutta uutta kuunnellessa edeltäjät vaikuttavat vasta harjoittelulta Century Childia varten. Itse asiassa samalta on tuntunut kaikkien Nightwish-levyjen kohdalla, mutta aina vaan yhtye on pystynyt parantamaan. Century Childin biisit ovat selvästi pitemmälle sovitettuja verrattuna vaikkapa Wishmasteriin. Kappaleet ovat esityksinä ehkä rahtusen ankarampia ja voimakkaampia, mihin bändi on venynyt aiemmilla levyillään. Ilmeisestikin selvää kypsymistä on tapahtunut siinä, miten paljon enemmän yhtye pystyy puristamaan biiseistä irti.

Ennenkaikkea perusasiat ovat edelleen kohdallaan. Vahvat melodiat ja uljas toteutus puhuvat jälleen kerran puolestaan.