Musiikkipalkinnot yleisesti ovat ihan kiva juttu.
En usko, että ne tulevat koskaan juurikaan muuttamaan maailmaa, mutta vaikea nähdä niistä kauheasti haittaakaan olevan. Ne saattavat, palkinnon suuruudesta riippuen, hetkellisesti muuttaa yhden yksilön tai artistin elämän. Monet eivät edes sitä, koska rahaa ei tule. Promoarvon kanssa on usein vähän niin ja näin.
Musiikkipalkinnot ovat keskustelun herättäjinä jonkinasteinen ikiliikkuja. Keskustelun laajuus riippuu siitä, kuinka julkisesti palkinto jaetaan.
Esimerkiksi Emma herättää joka vuosi keskustelua ja sitä käydään välillä laajaltikin. Rahaa siitä ei saa – ja patsas, jos sen haluaa, maksaa. Osa palkinnoista jaetaan Ylen televisioimassa gaalassa, jonne osallistuminen myös maksaa. Vuoden etno-, jazz-, lastenmusiikki-, indie/alternative-, ja klassisen albumin tehneet saivat palkintonsa jo viime vuoden puolella. Vuoden live-esiintyjä ja tuottaja palkittiin myös kaukana tv-kameroiden saavuttamattomissa. Jossain takahuoneessa. Toivottavasti kakkukahvit sentään tarjottiin.
On paljon Emma-kritiikkiä, jolle ei jaksa lotkauttaa korvaansa, koska siitä paistaa läpi asenne, jonka mukaan suosittu musiikki on automaattisesti paskaa, mutta muutamien musiikinlajien jättäminen pois televisioidusta gaalasta arveluttaa. Eikä sekään olisi ongelma, jos televisiointi tapahtuisi Nelosen tai MTV3:n puolella. TV2:n ja YleX:n ollessa mukana, voisi jonkin verran televisioaikaa uhrata myös mainituille genreille. Julkisena palveluna.
Kunkin genren puitteissa tehdään Suomessa tällä hetkellä maailmanluokan musiikkia. Hyvää televisio-ohjelmaakin syntyisi, jos säveltäjä Fagerlund tai kapellimestari Slobodeniouk kävelisi vastaanottamaan palkintoa säveltäjän klarinettikonserton Urbana-osan tahtiin. Siinä olisi asennetta ja etukenoa.
Jazz-Emman voittanut Iro Haarla näytteli ratkaisevaa roolia yhdellä vuoden parhaista pop-levyistä, eli Matti Johannes Koivun tuoreimmalla, sen lisäksi että teki oman kansainvälisesti arvostetun Vespers-levynsä legendaariselle ECM:lle.
Kaiken kaikkiaan olisi mahtavaa, jos Emma olisi vielä paljon nykyistä kaupallisempi ja loistokkaampi tapahtuma. Enemmän hilettä! Kaikki komeampaa! Tehkää Emmasta vihdoin se ensimmäinen suomalainen palkintogaala, joka näyttää oikeasti palkintogaalalta! Ja lähettäkää se kaupallisella kanavalla.
Voitaisiin myös jakaa kirjallisuuden Finlandia-palkinnon tapainen puhtaasti subjektiivisin ja taiteellisin perustein jaettava palkinto. Yksi valitsija päättää.
Siitä sitä keskustelua vastaa syntyisi! Ja nykyisessä keskusteluilmastossa takuulla tulisi pommiuhkaus tai pari tuolle ylituomarina toimivalle piruparalle.
KOLUMNI: Arttu Tolonen
(katso tämän vuoden Emma-palkittujen lista)