AC/DC: Family Jewels dvd

Bon Scott keikuttaa lannetta, pöyhistää rintaa, keimailee kameralle ja varastaa show'n. Kiilusilmät tuijottavat palavasti naamalle leviävän vintiömäisen vir-neen takaa ja rock-kukko näyttää hautovan kepposia lavallakin. Numeroa liian tiukat housut vinkuvat päällä ja silmät hakevat leidejä yleisöstä. Bändin bussikuskista laulajaksi siirtynyt keulamies on työssään. Videokataloogi listaa 40 biisiä vuosilta 1975-1991 kahdelle dvd:lle levitettynä. Jako on ilmeinen, sillä ykköslevy on Bon Scott -vetoista livepätkää, tv-esiintymistä ja videota ja kakkoskiekko Brian Johnsonin aikaisia videoita kahdella livesiivulla lisättynä.

Scottin osuus alkaa vuoden 1975 tv-esiintymisellä, Baby Please Don't Golla, jolla Bon on pukeutunut naiseksi. Legendaariset videoklipit kuorma auton lavalla ympäri kaupunkia soitettavasta It's A Long Way To The Topista ja Let There Be Rockin pastori-Bonista ovat ilman muuta mukana, kuten Scottin viimeisiksi tv-esiintymisiksi jääneet Girls Got Rhythm ja Highway To Hell. AC/DC:n videoilla ei paljon kikkailla, sillä jokainen pätkä perustuu bändin soiton kuvaamiseen. Johnson-osuudella skaala vähän laajenee ja ohessa tapahtuu muutakin, varsinkin aikanaan erillisenä kokonaisuutena julkaistussa Fly On The Wall -biisien repertuaarissa, mutta kun 80-luvun videot olivat mitä olivat, ei visuaalisesta näyttävyydestä voi lähteä puhumaan edes lämpimikseen. Varastohallissa kuvatut, jo muutenkin tummempisävyiset Flick Of The Switch ja Nervous Shakedown korjaavat pottia, Angus on väliaikaisesti hylännyt kouluasunsakin.

Family Jewels on pelkistetty olennaiseen, sillä minkäänlaista kommenttiraitaa saati haastattelua ei ole mukana. Se on kiva keräilykappale, mutta ei houkuttele uudelle katselukierrokselle. Paitsi kun Bon Scottin innosta kimaltavat silmät vangitsevat kameran.