ALANIS MORISSETTE: So Called Chaos

Jonkun sortin kaaos ilmeisesti tarvittaisiin, jotta Alanis Morissetten kynäilemät laulut kuulostaisivat miltään muulta kuin turvalliselta Alanikselta. So Called Chaosilla lauletaan edelleen entisille heiloille, pohditaan minuutta tutuksi tulleelta puolelta, ollaan paikoin sekä kovin syvällisiä että vähän epävarmoja ja niin edelleen.

Naisen näkökulmasta lauletun rankkispopin lanseerannut kanadalainen on silti viihdyttävää kuunneltavaa neljännellä studiolevylläänkin. Kiekon avaava Eight Easy Steps on juuri sopivasti julistava avausraita, jollaisia ollaan tähänkin saakka totuttu Alanikselta kuulemaan. Sitä seuraava Out Is Thru voidaan taas laittaa samalle laudalle Ironicin kanssa, kuten myös tarttuva Doth I Protest Too Much.

Kymmenen biisin ja neljänkymmenen minuutin kompaktiuden jälkeen So Called Chaosista voi sanoa sen olevan lähimpänä Jagged Little Pilliä kuin neidin yksikään aiempi tuotos. Uuden vuosituhannen soundeilla ja kuin varkain henkisestä heräämisestä kielivillä, maukkaasti cameoivilla intialaisilla soittimilla on tehty tyylipuhdasta ja nautittavaa jälkeä – vain yllätysmomentti puuttuu. Suositellaan niille, jotka jo entuudestaan Alanis Morissettesta pitävät.