Ubisoft palkkasi omaa tietään kulkevan Amon Tobinin valmistamaan ääniraidan kelvottomaan Splinter Cell 3: Chaos Theory -peliinsä. Tobin puolestaan palkkasi joukon muusikoita soittamaan hänelle raaka-ainetta.
Lähdemateriaali ja pinnat kiiltävät uutuuttaan, mutta Tobinin lähestymistapa ja tyyli ovat säilyneet ennallaan. Suoraviivaisesti kehittynyt Tobin-soundi on aina ollut omiaan pingottuneen trillerin soundtrackiksi, ja vaikkapa rakastetusta Supermodifiedista (2000, Ninja Tune) olisi saanut raa'asti järjestelemällä yhtä ravistelevan ääniraidan. Siksi painajaismainen, tumma ja vyöryvä Chaos Theory tylsistyttääkin tavanomaisuudellaan mutta ihastuttaa kokonaisuudellaan. Tobin palvelee nöyrästi työnantajaansa, yksinkertaista peliä ja yleisöään, joka on aikaa sitten tottunut hänen järjenjuoksuunsa.
Tiheiden Chaos Theory -raitojen toiminnallisuus paljastuu kappalerakenteita tarkastelemalla: kukin on jaettu itsenäisiin, kerroksellisuudeltaan vaihteleviin jaksoihin, joita vuorottelemalla interaktiivisessa pelissä ylläpidetään, kasvatetaan tai riisutaan tunnelmaa. Vaikea sanoa, kertooko räjähtävän Chaos Theoryn kapea-alaisuus enemmän Splinter Cell -sarjasta vai säveltäjästä, mutta omaleimaisen Tobinin taso potentiaalisena soundtrack-säveltäjänä jää yhtä kaikki tällä erää arvoitukseksi.
AMON TOBIN: Chaos Theory
Arvio julkaistu Soundissa 04/2005.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Arvio
AMON TOBIN
Chaos Theory
Ninja Tune
Chaos Theory
Ninja Tune