Mardukin Wormwoodista (2009) alkaneelle niin taiteellisesti kuin teknisestikin täydellisten black metal -albumien voittokululle jatkoa odottaneet tulevat yllättymään Viktoriaan. Laadun laskusta ei kuitenkaan ole kyse.
Biisien toisen maailmansodan aihepiiri on Frontschweinista (2015) tuttu, mutta heti punkahtavasta aloitusraidasta Werwolf yhden nuotin kertosäkeineen ja tyttökuoroineen lähtien tehdään kuuntelijoille selväksi, ettei uusi levy ole edellisten jatkoa. Kyseessä on suoraviivaisempi ja kiillottamattomampi versio bändistä.
Levyn analogiset old school -soundit ovat raa’inta ja primitiivisintä Mardukia aikoihin ja sävellykset ovat röyhkeän yksinkertaisia. Saa nähdä, onko Viktoria harha- vai kehitysaskel bändin uralla, mutta joka tapauksessa asenteenmuutos on tuottanut kiehtovan levyn ja tuonut uutta eloa bändiin.
Mardukin soitto on hengästyttävää, ja ehdottomasti kaikkien aikojen parhaisiin black metal -vokalisteihin lukeutuva Mortuus kuulostaa Viktorialla tavallistakin vihaisemmalta.
Viktorian punk black metal tulee varmasti jakamaan fanien mielipiteitä, mutta levyn simppelit kappaleet ovat elegantteja ja sävellyksellisesti täysin moitteettomia.
