Arvio: Muhkea Gimme Some Truth -kokoelma haluaa päivittää John Lennonin tuotannon 2020-luvulle

John Lennon
Gimme Some Truth - The Ultimate Mixes
Universal

John Lennonin syntymästä tulee 9. lokakuuta kuluneeksi 80 vuotta, mikä on antanut syyn julkaista Beatles-legendan soolotuotannon kulmakiviä uudessa paketissa, jälleen kerran. Isosti mennään: Gimme Some Truthista on tarjolla viisi erilaista versiota, aina neljän vinyylin boksista halpaan cd-kokoelmaan tai tupla-cd + bluray -pakettiin, jossa mukana on huippulaatuiset HD 24/96, Dolby Atmos ja 5.1 Surround Sound -miksaukset.

Yoko Onolla ja Sean Lennonilla on luonnollisesti näppinsä pelissä. He ovat valinneet kokoelman 36 laulua ja toimineet ”executive producerina” ja ”producerina”, mitä se tässä tapauksessa onkaan tarkoittanut. Helpolla tuotantotiimi ei ole itseään päästänyt. Gimme Some Truthin kappaleet on miksattu uudelleen alkuperäisiltä moniraitanauhoilta ja masteroitu Abbey Roadilla – analogilaitteilla, niin kuin tekijät muistavat kertoa. Lopputulos on nimetty komeasti: The Ultimate Mixes.

Onko siis tarjolla ”lopullista, äärimmäistä ja ylivoimaisesti parasta”, kuten sanakirjakäännöksen perusteella olisi lupa odottaa? Suurpiirteisesti sanottuna: riippuu mistä tykkää.

Onko 1970-luvulla tuotetun musiikin tarkoitus soida 2020-luvulla tuotetun lailla? Toisaalta nythän on taas enemmän versioita joista valita, joten miksi valittaa!

Uudet miksaukset tuovat Lennon-klassikot 2020-luvulle bassotaajuuksia buustaamalla, laulua korostamalla ja kokonaisuutta kompressoimalla. Biisit jytisevät kovempaa ja isommin kuin vaikkapa Spotifyn tarjoamat vuoden 2010 remasterit, 1970-luvun vinyylijulkaisuista puhumattakaan. Ratkaisun voi nähdä taiteellisen näkemyksen lisäksi myös kaupallisessa mielessä: Gimme Some Truthin miksaukset sopivat tällaisenaan paremmin uudemman musiikin sekaan kuin aikaisemmat, kevyemmät versiot, puhuttiin sitten suoratoistopalveluiden soittolistoista tai classic rock -radioista.

Osaan biiseistä uusi miksaus sopii paremmin kuin toisiin. Stand By Me groovaa jykevän komppinsa ansiosta hienommin kuin koskaan ja Womanin pehmeä bassolinja nousee aivan uudella tavalla esiin. Helmikuussa 1970 kiireessä äänitetty ja julkaistu Instant Karma! (We All Shine On) on viimein saanut arvoisensa käsittelyn. Samaan aikaan #9 Dreamin kaunis, unipopmaisilla viuluilla koristeltu tausta painuu turhaan taka-alalle, mikä tekee uudesta versiosta kaikkea muuta kuin ultimaattisen.

Olennainen kysymys on sekin, onko 1970-luvulla tuotetun musiikin tarkoitus soida 2020-luvulla tuotetun lailla? Toisaalta nythän on taas enemmän versioita joista valita, joten miksi valittaa!

Kokoelman kappalevalikoima koostuu pääosin tutusta ja pakollisesta. Imagine, Give Peace A Chance, Mind Games, How Do You Sleep ja niin edelleen. Rosie and The Originalsin Angel Baby -coverin tai The Beatlesin Come Togetherin liveversion kaltaiset valinnat maustavat mukavasti kokonaisuutta. Outona yllätyksenä voi pitää vuonna 1984 singlenä julkaistua, Yoko Onon kirjoittamaa pomputtelua Every Man Has A Woman Who Loves Him. Samaan aikaan Lennonin keskeisimpiin teoksiin lukeutuva, primal scream -karjuntaan huipentuva Mother on jätetty pois. Harmillisesti Grow Old With Mestä mukana on George Martinin siirappisella viulusovituksella pilattu versio.

Kun hän hyökkää Gimme Some Truthin kertosäkeeseen, vuosi voisi olla mikä tahansa ja Amerikan presidentti kuka tahansa.

Jotkut valinnat on tehty poliittisessa mielessä: kansalaisoikeusaktivisti Angela Davisista kertova Angela on malliesimerkki laulusta, jossa hyvä aihe ja ylevä päämäärä eivät ole johtaneet taiteellisesti korkealaatuiseen lopputulokseen, näin kauniisti ilmaistuna.

Parhaimmillaan John Lennon on kuitenkin juuri sitä, mitä juhlapuheissa on toisteltu vuosikymmenten ajan: viiltävän terävä, herkkä ja rehellinen, uhkarohkea ja avoin. Lennonin lauluääni ja tulkintojen voima eivät ole menettäneet ajan saatossa tehoaan. Kun hän hyökkää Gimme Some Truthin kertosäkeeseen: ”No short-haired, yellow-bellied, son of Tricky Dicky is gonna mother hubbard soft soap me with just a pocketful of hope”, vuosi voisi olla mikä tahansa ja Amerikan presidentti kuka tahansa.