Sopii kysyä, kuka tätä kaikkea tarvitsee, kun John Lennonin yhdessä Yoko Onon ja Phil Spectorin kanssa tuottama toinen soololevy on kasvatettu neljän cd:n ja kahden blu-rayn lootaksi. Alkuperäisen uusiksi miksatun levyn lisäksi löytyy muun muassa raakademoja ja uusi monomiksaus sekä singlet Power To The People, Well…, God Save Us, Do The Oz, God Save Oz ja Happy Xmas (War Is Over) cd:llä ja blu-raylla niiden lisäksi vielä kvadrofoninen ja 5.1-miksaus sekä Evolution Documentary -filmi ja Elliott Mintzin John & Yoko -haastattelut. Mukana on vielä hienosti kuvitettu kirja aiheesta. Yokon johdolla kokonaisuus on kyllä kasattu huolella ja siitä välittyy hyvin, miten rennosti professionaali hahmo Lennon oli studiossa. Sen todistaa varsinainen albumi, jolle John valitsi parhaat versiot.
Imagine puhuttelee lujasti nykyajassakin.
Imagine onkin loistava levy kirkkaimpina timantteinaan ikoninen nimiraita, veret seisauttava Jealous Guy ja kaikessa yksinkertaisessa nuotiorallatuksessaan kummallisen syvälle yltävä Oh Yoko! Mutta mahtikamaa on loppukin. Toteutuksessa ihastuttaa sen kikkailematon juurevuus kun George Harrison hinkkaa dobroa slidellä ja Nicky Hopkinsin piano kilkuttaa kapakkatyyliin rytmisektion (Klaus Voormann, Alan White/Jim Keltner) muuratessa vakaan pohjan. King Curtisin foni terästää kahta raitaa. It’s So Hard töksöttää raakaa bluesia I Don’t Wanna Be A Soldierin viedessä bluesin syvemmälle, coolimmin. Jälkimmäisestä löytyy funky reggaeversiokin. Oh My Love ja How? herkistelevät ihailtavan alastomina How Do You Sleepin ilkeillessä McCartneylle ei niin tosissaan kuin moni luuli.
Imagine puhuttelee lujasti nykyajassakin, ei vähiten Gimme Some Truthilla, jossa tiivistyy Lennonin koko eetos. Viisi tähteä alkuperäiselle, paketille neljä.
