Yo La Tengon uutukaisen nimi sopisi kommentiksi nykyajasta. Otsikon alla käsitellään kuitenkin aikaa ylipäänsä: odotuksena, uhman kohteena ja kuolemana, mutta myös vanhahtavien bassolinjojen ja steel-voihkauksien kaltaisina vihjeinä. ”Prepare yourself while there’s still time”, yhtye kehottaa tietoisena siitä, että aika on syvärakenteena jopa musiikissa, johon vuodet eivät näennäisesti pysty.
Viesti olisi kolkko, ellei This Stupid World tulvisi elinvoimaa. Yo La Tengo etsii edelleen täydellisiä ääniä sieltä, minne muut harvoin eksyvät, eivätkä rujotkaan maastot säikytä sitä. Pikemminkin kolmikko vertyy sitä mukaa kuin kontrastit syvenevät. Yhtye runtelee tasaista kraut-jauhantaansa jyrkin hälyin, patoaa intensiteettinsä letargisilla lauluraidoilla ja maadoittaa sähkövirtansa humaaneilla melodioilla. Shokkiarvoa konkarit kuitenkin välttävät. Musiikki on ymmärtäväistä ja maanläheistä, ystävän käsi olkapäällä.
Viime kädessä massiiviset ääniveistokset ovat vain materiaa, jolla hengen saa näkyväksi. Tärkeintä This Stupid Worldilla onkin ote, jolla Yo La Tengo lauluihinsa tarttuu. Sävelet putoilevat paikoilleen välinpitämättömän rennosti, mutta silti ronskilla itsevarmuudella. Sellaisen voi saavuttaa vasta sopivassa iässä – kun näytöntarpeen tilalle on kasvanut luottamus siihen, että musiikki taipuu kaikkeen mihin aikakin.
