YO LA TENGO: Summer Sun

En ole koskaan suuremmin syttynyt Yo La Tengon hämypopista. Mielenkiintoiset soundikokeilut ja -jipot eivät paljon auta, jos biisimateriaalin kirjoittaminen on jäänyt puolitiehen. Summer Sunilla ei tätä ongelmaa ole, mutta hyvin hankalaa sen ylettömästi hissuttelevaan tunnelmaan on uppoutua.

Yo La Tengo on pitkän linjan bändi, joka on vuosien saatossa saanut käännytettyä puolelleen joukon fanaattisia seuraajia. Summer Sunia kuuntelemalla tämä tuntuu kummalliselta – näin väsähtäneeltä vaikuttavan yhtyeen edesottamuksiin tuskin kukaan jaksaa enää kovin intohimoisesti suhtautua. Neljääkymppiä lähestyvät New Jerseyn indie-sotaratsut ovat pintapuolisen uudistumisen hämäävässä varjossa jääneet polkemaan paikoilleen. Nokkelaa kolinaa on ennenkin yhdistetty kekseliäästi lounge-soundeihin. Jopa Suomessa, ja lähes kymmenen vuotta sitten.

Summer Sun ei silti ole totaalinen pohjanoteeraus. Season Of The Sharkin kaltaisia tyylipuhtaita 60-luku-replikoita ei moni bändi tee edes vahingossa ja Today Is The Dayn helkkeessä on jotain vastustamatonta.