YO LA TENGO: And Nothing Turned Itself Inside-Out

Georgia Hubleyn (rummut, laulu), Ira Kaplanin (kitara, laulu) ja James McNew´n (basso) kymmenes aikaansaannos on mainio levy. Lähellä New Yorkia vaikuttava trio on minimalismissaan kuin Amerikan pistepirkot. Heidän musiikkiinsa kumpuaa 50-60 -lukujen naivistisesta autotalliräimeestä kasvaen uinuvaksi lo-fiksi. Jos erehtyy levyä kuunnellessaan ummistamaan silmänsä, on kuulija suuressa vaarassa eksyä David Lynchin Twin Peaks – maisemiin – pikkukaupungin utuun ja rauhallisiin kaikuihin.
Kauttaaltaan miellyttävän ja tasapainoisen tunnelmoinnin rikkoo hetkeksi vain osittain riitasointuinen ja räyhäkäs Cherry Chapstick. On ymmärrettävää, että bändi kaiken eteerisyyden keskellä haluaa herätellä kuulijaansa, mutta minuun kyseinen raita valitettavasti vaikuttaa kuin runsaskivinen mandariini joulun pyhinä: kivien kaivelu poskista ja kielen alta alkaa vain riipimään. Levyn päättävä, kotikaupungille omistettu, Night Falls on Hoboken on 17 minuuttia kestävä Nukku-Matin kutsu, kaunis ja seesteinen ambientiksi venyvä ujellus, jota kuunnellessa ajan ja paikan taju jotenkin katoaa ja tulee sellainen olo kuin astuisi kosteaan, pitkään ja öiseen heinikkoon.