CANNIBAL CORPSE: The Wretched Spawn

CANNIBAL CORPSE
The Wretched Spawn
Metal Blade

Katselin kerran lavan sivusta, kun Paul Mazurkiewicz löylytti rumpujaan. Koko setti vapisi, ilma oli tiheänä kättä, jalkaa ja kapulaa ja mies polki soittoonsa hirmuista voimaa. Corpsegrinder seisoi maastohousuissaan leveässä haara-asennossa ja tukka pyöri kuin Spitfiren ropelit. Yleisössä joku matki rääyt ja murinat yksi yhteen. On tämä huima bändi.

Corpsen levyjä on myyty yli miljoona. Joku tuhat meni ehkä suolia kurlaavien kansien takia, mutta soittajien imago ei ole ikinä myynyt ainuttakaan. Corpse ylitti miljoonansa puhtaasti raa'alla musiikillaan ja täysin ilman sähköisen median tukea. Tuskinpa tv-kampanjaa nähdään nytkään, sillä hersyvät biisinnimet, kuten Nothing Left To Mutilate ja Rotted Body Landslide kääntävät linssit muualle.

The Wretched Spawn on siinä mielessä kuuden vuoden takaisen Gallery Of Suiciden pari, että hitaampaakin rouhimista kuullaan. Se on kahden ultranopean levyn jälkeen miellyttävää, sillä temponvaihdot purevat taas luihin asti. Tekninen osaaminen hivelee, vaikka suoremmat biisit, kuten avaaja Severed Head Stoning, ruoskivat selkää vereslihalle. Gore Obsessedin tavoin tuottajana on Neil Kernon ja soundit ovatkin aivan helmet: juuri näin topakalta professionaalin death metallin tulee kuulostaa, kun tarkoituksellista likaisuutta ei soundiin haeta.

Kuten arvataan, mitään erityistä uutta ei The Wretched Spawn Corpsen historiaan kirjoita. Mikä tässä porukassa sitten viehättää levystä toiseen? Perkele, sen pitääkin olla samanlaista, sanoi kerran yksi Corpse-fanaatikko. Kippis sille!