CANNIBAL CORPSE: Bloodthirst

Cannibal Corpsea jatkuvasti kehuessaan saattaa saada vähän omituisen kaverin maineen, mutta minkäs teet kun Floridan death-veteraanit sylkevät pihalle voimavaroiltaan vastustamatonta kuoloa vuosi toisensa perään. Bloodthirstillä sounditkin ovat Colin Richardsonin ruuvipenkistä päästettyinä niin timmit, että biisit lähtevät kuin sika makuulta. Siis helvetin sähäkästi.
Parilla aiemmalla levyllään Cannibal ynnäili sekaan muutaman lanaavamman biisin ja jopa instrumentaalin, mutta nyt riffihirmut jättävät sievistelyt sikseen ja lataavat tulemaan pelkkää niskalaukausta. Corpsegrinderkin kurluttaa mestarillista mörinää.
Cannibal Corpsea kuunnellessa ei ole tärkeää, että jotkut biisit saattavat muistuttaa toisiaan. Olennaisempaa on, että bändi tyrkyttää edelleen ainutkertaista suolet ulos -deathiä, jota ei muiden soittamana tällaisessa muodossa kuule. Ja onhan tämä jonkun Morticianin hölmöilyyn verrattuna lähes inhimillistä!