CATHEDRAL: The Garden Of Unearthly Delights

Brittiläisen Cathedralin kahdeksas albumi on mahdollisesti yhtyeen monipuolisin ja kunnianhimoisin teos. Levyn päättää ryhmän majesteettisin sävelteos, liki 27-minuuttinen The Garden, jolla kuullaan kuulasta naislaulua, akustista kitaraa, usvaisia kosketinsoittimia sekä perkussioita. Ainoastaan panhuilut, viulut ja haitarit puuttuvat. Tätä teosta sävellettäessä on maissipiippu kiertänyt leirinuotiolla ja vahvasti.

Black Sabbathin, Celtic Frostin sekä makeahkojen yrttien tuoksu on aina leijaillut Cathedralin tekemisten yllä, mutta niiden rooli ei ole koskaan noussut liian voimakkaaksi viedäkseen huomion hyviltä biiseiltä. Mainioita sävellyksiä The Garden Of Unearthly Delightsille on siunaantunut aimo liuta ja erottuaan entisestä levy-yhtiöstään Earachesta soi bändi vapautuneemmin kuin koskaan. Siitä huolimatta, että Cathedral on tehnyt pitkän uran ja sen perustaja sekä solisti Lee Dorrian vielä pidemmän päivätyön Napalm Deathin alkuaikojen solistina, ei herra ole vieläkään oppinut laulamaan nuottiin. Ehkä toisaalta miehen ei tarvitsekaan, sillä sen verran persoonallista Dorrianin tulkinta ja intonaatio on. Joillekin Dorrianin alkukantainen ärjyntä saattaa kuitenkin yksinkertaisesti olla liikaa, vaikka itse musiikki miellyttäisikin.

Silti Cathedral on tehnyt uransa komeimman levyn ja mahdollisesti myös parhaimman pitkäsoittonsa.