CRADLE OF FILTH: Bitter Suites To Succubi

Cradle Of Filth teki pientä historiaa raivatessaan äkäisellä musiikillaan tiensä jättiyhtiölle. Sony signasi Filthin hiljattain. Isosta diilistä huolimatta myyräntyö jatkuu, kun Filthin oma puulaaki Abracadaver avaa pelinsä isäntänsä välityöllä Bitter Suites To Succubi. Levy on toki täysimittainen, mutta varsinaista pääruokaa se ei ole: Bitter Suites koostuu kuudesta ennen julkaisemattomasta raidasta (joista yksi on alku- ja toinen välisoitto), kolmesta ensimmäisen levyn uudelleen nauhoitetusta laulusta ja Sisters Of Mercy -lainasta.
All Hope In Eclipsen ja Born In A Burial Gownin perusfilth-öykkäröinti avaa kortit niin levälleen, ettei tätä välityöksi tahdo ensin uskoakaan. Loistavia pätkiä ja oivalluksia ponnahtelee kuin liukuhihnalta. Kokonaisuudessaan näilläkin biiseillä jäädään hieman Midianin tasosta, mutta tarve saada tämmöiset teokset ulos on varmasti ollut polttava. Suicide And Other Comfortsin ja Scorched Earth Erotican paikan tämänsuuntaisella julkaisulla ymmärtää helpommin, koska ne ovat selvää ylijäämää. Hyviä biisejä, mutta kahleiden ja keinonahan kimallus puuttuu. Sisters Of Mercyn No Time To Cry saa puolestaan niin pirteän kohtelun, että biisi saattaa löytyä jopa Filthin livesetistä.
Debyytti Principle Of Evil Made Fleshiltä napatut nimibiisi, Summer Dying Fast ja The Black Goddess Rises on muokattu selkeämpään muotoon uudelleennauhoituksella, laulutyylin vaihtelulla, pienillä sovituskorjauksilla ja tietenkin Succubin paremmalla tuotannolla. Mutta ovatko nämä päivitykset yhtään parempia, kun tietty alkukantaisuus on hävinnyt? Olisin valmis äänestämään vanhojen versioiden puolesta, jos asialla olisi mitään merkitystä. Tärkeää on vain se, että Filth tarjoaa faneilleen purtavaa, pohdiskeltavaa ja ostettavaa ja pitää kannattajat tyytyväisinä seuraavaan levyyn asti.