DAVID BOWIE: Best Of Bowie

DAVID BOWIE
Best Of Bowie
EMI

David Bowie oli uudelleenpaketoinnin mestari jo vinyylikaudella. Kuinkahan monetta kertaa samat Starmanit ja Rebel Rebelit myydään uudelleen? Tämäkin levy sisältää koko 1990 julkaistun ChangesBowie -tuplavinyylin – siis jokaisen sen levyn valinnan! – mutta onneksi kahteen cd-levyyn mahtuu myös muuta.

Kokoelmia voi tehdä kunnianhimoisesti ja rahat pois -menetelmällä. Bowie on siunannut tänä vuonna molemmat tavat. Vain puoli vuotta sitten julkaistiin erinomainen 20-vuotiseditio The Rise and Fall of Ziggy Stardust and Spiders from Mars -levystä. Silloin saatiin cd-levyllinen vähän harvinaisempaa materiaalia, alkuperäinen levy uudelleenmasteroituna ja ihan kunnianhimoisesti kirjoitettu David Buckleyn essee levyn merkityksestä.

Nyt ei ole esseitä eikä myöskään David Bowien "parhaita" kahdella levyllä, kuten nimi lupaisi. Best of Bowie olisi ollut luontevampaa nimetä Greatest Hits -tyyliin, ellei sitten Singles Collection -nimellä. Ei se ihan sitä ole, mutta harmittavan monesta hitistä on mukana alkuperäistä albumiraitaa lyhyempi "Single Version" tai "Radio Edit".

Väittäisin, että jokseenkin objektiivinen "parhaita" etsivä Bowie-fanien kysely nostaisi Hunky Dorylta esiin myös Quicksandin, Ziggyltä Rock'n'Roll Suiciden, Aladdin Sanelta nimibiisin ja Timen, Station to Stationilta nimibiisin eikä niinkään Golden Yearsia ja TVC 15-rallatusta ja niin edelleen. Eikä "parhaisiin" missään tapauksessa kuuluisi Mick Jaggerin kanssa laulettua Dancing in The Streetiä tai Queenin kanssa touhuttua Under Pressure -raitaa.

"Parhaisiin" sen sijaan kuuluisi Heroesin nimibiisi kokonaan. Nyt saadaan julmasti leikelty Heroesin singleversio, ja siinä kaikki siltä levyltä.

Hyvää tässä kokoelmassa on aikajärjestys. Edes niiden kuluneimpien hittien kautta voi seurata 1970-luvun ehkä parhaan lauluntekijän (ei siis vain imagotaiturin) matkaa Space Odditysta Changesin ja Young Americansin kautta 1980-luvun Let's Danceen ja kesällä julkaistun Heathenin Slow Burn -raidan radioversioon. Bowie on aina ollut loistava melodioiden, ovelien rakenteiden ja kekseliäiden sovitusten tekijä. Ja loistava laulaja hän on. Edelleen.

Hyvää on myös ChangesBowiellakin julkaistujen hittien täydentäminen puolen cd:n verran uudemmilla tuotoksilla, siis Blue Jeanin jälkeisillä tekeleillä. On tunnettua, että Bowie on tehnyt äärimäisen epätasaista jälkeä Tonight-levystä lähtien, mutta tokihan Loving the Alien, Jump They Say ja uutta luomiskautta viestittäneen Earthlingin Little Wonder puolustavat paikkaansa.

Ja lopuksi on muistettava, että aina tulee se uusi 13-vuotiaiden ikäluokka, joka ei Bowiesta vielä paljon tiedä, mutta jonka hormonitoiminta menee sekaisin Rebel Rebelin tappajariffistä ja vastaanottokyky laajenee kummasti Space Oddityn, Heroesin ja I'm Afraid of Americansin äänimaisemista. Heille Best of Bowie on ihan käypä johdatus. Ja sitten onkin ostettava esimerkiksi Ziggy Stardust, Aladdin Sane, Station to Station ja Heroes albumeina. Niiden avulla voi jo käsittää, mistä tässä todella on kyse.