DAVID BOWIE: Bowie At The Beeb – The Best Of The BBC Radio Sessions 68-72

DAVID BOWIE
Bowie At The Beeb - The Best Of The BBC Radio Sessions 68-72
EMI

Bowie At The Beeb -paketin studiolivet ovat peräisin kymmenestä vuosien 1968 ja 1972 välillä nauhoitetusta radiosessiosta. Orkesterisovituksineen kovasti Scott Walker -tunnelmainen In The Heat Of The Morning ja sitä seuraava Kinks -henkinen London Bye Ta Ta ovat osuva aloituspari tällä koosteelle. Ensimmäisten äänityksien aikaan Bowie ei ollut nähnyt Marsin hämähäkkejä edes mielessään. The Width Of A Circle on nauhoitettu hetimiten kuningaskitaristi Mick Ronsonin liityttyä Bowien bändiin, mutta miehen rähisevästä ja herkästä soundista ei voi erehtyä. Enigmaattisen hahmokavalkadin aikakauteen siirrytään vasta toisella cd:llä.
Toinen levy on kahta ensimmäistä raitaa, Bowien kaksin Ronsonin kanssa esittämät The Supermen ja Eight Line Poem, lukuunottamatta kokonaan vuoden 1972 sessioista. Suurin osa materiaalista on tietenkin kuolematonta Ziggy Stardust -kamaa, Ronsonin rehvakkaasti riffittelemä nimibiisi ja potkullaan kaiutinten bassoelementit lepattamaan saava Hang On To Yourself kuullaan jopa kahteen kertaan. Mukana on myös pari kiihkeää Velvet Underground -tulkintaa, joista I'm Waiting For The Man kulkee kuin todellisessa diilerin puutteessa ja White Light/White Heat sieraimet täynnä vauhtipulveria, ja Bowien läpimurtohitti Space Odditykin kuullaan vasta kakkoslevyn lopulla, toukokuussa 1972 nauhoitettuna versiona. Neljän miehen perusbändi, jonka täydentävät basisti Trevor Bolder ja rumpali Mick Woodmansey, on yksi niistä rock'n' roll-kokoonpanoista, joiden takia on keksitty sanonta "kemia kohdallaan". Kyseessä on kaikessa autenttisuudessaan ehdoton täysin pisteiden levy.
Beeb -paketin bonuksena kehdataan tarjota BBC:n radioteatterissa kesällä 2000 äänitetty live, jonka kaikkein ilmeisimpiä hittejä kartteleva valikoima venyy Man Who Sold The Worldista (Nirvanan versio on parempi) viimevuotiseen Seveniin (liki ainoa Bowien 90-luvulla levyttämä kappale, josta ei tule ihottumaa). 53-vuotiaan rock-ikonin musiikillinen näkemys ei ole sen kummempi kuin muiden uusien tyylisuuntien kanssa eksyksissä olevien ikäistensä, mutta onneksi kaikkein kauhein kura (Tin Machine, Tina Turner -duetot, drum'n'bass-kokeilut…) sentään on unohdettu. "Svengaavat" ja tarkasti soitetut kappaleet viestivät selvästi, että nykyisin Bowien tavoitteena on tehdä taidetta, ei rock'n'rollia.