Kun Station To Station -albumi äänitettiin Los Angelesissa vuoden 1975 lopulla, oli David Bowie sekä henkisesti että fyysisesti pohjalla. Supertähden dieetti koostui lähinnä paprikasta, maidosta, tupakasta ja kokaiinista. Hän pysytteli valveilla päiväkausia kerrallaan ja hänen painonsa kerrotaan pudonneen 40 kilon paikkeille.
Keväällä 1975 David Bowie oli julistanut rockin kuolleeksi ja kertonut – taas kerran – lopettavansa levyjen teon ja kiertämisen. Tällä kertaa tauko kesti vain puoli vuotta. Myöhemmin Bowie on todennut, että ei muista juuri mitään Station To Station -levyn teosta. Onneksi prosessin jokainen askel on dokumentoitu muiden toimesta.
Young Americans -albumin ”muovisen soulin” jälkeen ilmestynyt Station To Station toimii selkeänä siltana taiteilijan seuraavaan vaiheeseen. David Bowie oli jo innostunut sellaisista saksalaisista yhtyeistä kuin Kraftwerk ja Neu!, mutta niiden vaikutus valtasi lähes koko kankaan vasta hänen seuraavilla levyillään, niin kutsutulla Berliini-trilogialla. Elegantti ja etäinen Station To Station heijastelee toisenlaista dekadenssia.
Tammikuussa 1976 ilmestynyt Station To Station -levy nojaa vielä amerikkalaisiin poptyyleihin, etenkin souliin ja diskoon. Albumin suureksi hitiksi muodostui muuta materiaalia toiveikkaampi Golden Years. Selvimmin tulevasta vihjaa kymmenminuuttinen nimiraita, joka alkaa junan äänillä. Reilun kolmen minuutin jälkeen Bowie julistaa Thin White Duken palanneen.
Albumin alkuperäisen masteroinnin lisäksi pakettiin kuuluu komea, iät ja ajat fanien keskuudessa kiertänyt keikka New Yorkin Nassau Coliseumista maaliskuussa 1976. Pitkä Station To Station on pysäyttävä avaus, mutta aivan erityisiltä maistuvat lopussa soitettavien rockraitojen uudet sovitukset. Rebel Rebelin letkeys saattaa mennä liian pitkälle, mutta The Jean Genie on silkkaa murhaa.
Radiota varten äänitetty, kahdelle cd:lle jaettu show lyö helposti saman aikakauden viralliset live-julkaisut. Kuukautta myöhemmin David Bowie esiintyi Helsingissä.
