DEAD CAN DANCE: Wake

Arvio julkaistu Soundissa 05/2003.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin muodostama Dead Can Dance sai alkunsa Australian Melbournessa vuonna 1980. Paikallisissa punk-bändeissä oppirahansa maksanut Perry oli suunnitellut radikaalia suunnanvaihdosta jo tavatessaan Gerrardin, mutta vasta tämän hämmästyttävä ääni sai miehen tekemään asialle jotain.

Arvio

DEAD CAN DANCE
Wake
4AD

Brendan Perryn ja Lisa Gerrardin muodostama Dead Can Dance sai alkunsa Australian Melbournessa vuonna 1980. Paikallisissa punk-bändeissä oppirahansa maksanut Perry oli suunnitellut radikaalia suunnanvaihdosta jo tavatessaan Gerrardin, mutta vasta tämän hämmästyttävä ääni sai miehen tekemään asialle jotain. Kaksikko löi osaamisensa yhteen ja sävelsi tältäkin kokoelmalta löytyvän Frontier-demon. Itsevarmana omasta erinomaisuudestaan Perry & Gerrard alkoivat systemaattisesti säästää rahaa Lontooseen muuttoa varten, ja he pestautuivat melbournelaiseen ravintolaan astioita tiskaamaan.

Vuonna 1982 matkakassasta löytyi tarpeeksi sisältöä ja Dead Can Dance muutti vanhalle mantereelle. Etelä-lontoolaisessa Isle Of Dogsin vuokramurjussa työttömyyskorvauksilla sinnitellyt kaksikko ei antanut periksi, vaan Perryn aktiivisen hiostuksen jälkeen bändi sai sopimuksen Ivo Watts-Russellin pyörittämälle 4AD-levymerkille. Pian seurannut John Peel -sessio ja maanlaajuinen kiertue toivat Dead Can Dancen nimen tutuksi laajemmalle kuulijakunnalle.

Vuoden 1984 nimetön ensialbumi ja erityisesti kolme vuotta myöhemmin julkaistu Within The Realm Of The Dying Sun osoittivat, että Dead Can Dancen rahkeet riittävät vielä paljon korkeammalle. Jälkimmäisen vahvat itämaiset vaikutteet ja tiheä tunnelman luominen eivät jääneet elokuvantekijöiltä huomiotta ja pian duon eteen lyötiin houkutteleva tarjous. Agustin Villarongasin El Nino De La Luna (1988) oli Dead Can Dancen ensimmäinen kosketus elokuvamusiikkiin.

90-luvulla Dead Can Dance oli erittäin aktiivinen levytysrintamalla. Into The Labyrinth, Toward The Within ja yhtyeen joutsenlauluksi jäänyt Spiritchaser ovat vahvasti edustettuna Wake-kokoelmalla ja niiltä löytyvät myös uran kirkkaimmat helmet. Muun muassa Yulunga ja Sanvean ovat pieniä mestariteoksia, joiden vertaaminen "tavalliseen" popmusiikkiin tuntuu kovasti vähättelevältä. Dead Can Dancen alkupään urasta Wake-tuplakokoelma antaa antaa ehkä hieman yksiulotteisen kuvan, mutta muilta osin sitä voi pitää erinomaisen informatiivisena ja kattavana pakettina. 

Lisää luettavaa