Yllättävän nopeasti käy tie omituisesta hippifriikistä turhankin arvattavia latuja tallaavaan folkartistiin. Devendra astui esiin kymmenisen vuotta sitten vaikuttaen jännittävältä, omituiselta ja virkistävältä hahmolta. Kehitystä ja selkeytymistä tapahtui levy levyltä. Parhaan tasapainon sävellykset ja haahuilu saavuttivat vuoden 2005 Cripple Crow’lla.
Mala ei ole merkittävästi kehnompi levy, mutta siinä missä Devendra on parhaimmillaan saanut raapimaan päätä ihmetyksestä tai naurahtamaan ääneen riemusta, aiheuttaa Mala pääosin tyytyväistä nyökyttelyä ja hyväntuulista hymyilyä. Ei vähän sekään.
Edelleen Devendran väräjävä ääni, hauskat sanoitukset, lempeä soundi ja keinuvat rytmit tehoavat parhaimmillaan vastustamattomasti. Esimerkiksi Never Seen Such Good Thingsin hyväntuulisuus on läpitunkevaa, vaikka sanoitukset yrittävätkin tehdä parhaansa tunteen pilaamiseksi: “If we ever make sweet love again/I’m sure that it will be quite disgusting.” Kiehtova ristiriita.
Valitettavasti onnistumisia kohden on lähes yhtä paljon päämäärättä hapuilevia kahden soinnun luonnosmaisia rämpytyksiä.