”New weird folkin” amerikkalaisiin merkkihahmoihin lukeutuva Devendra Banhart tuo kymmenennellä albumillaan muistumia Donovanin, Nick Draken ja Leonard Cohenin kaltaisista 60/70-lukujen folk-ikoneista. Ihan hyvällä tavalla, vaikka Memorial kuulostaakin hämmentävyyteen asti joltain Cohenin vanhalta biisiltä, ja omalle pojalle hellästi tehty Is This Nice? peilaa Lennonin Beautiful Boyta.
Yhtä kaikki on virkistävää kuulla näin vahvasti kaikesta muodikkaasta poikkeavaa ilmaisua. Musiikin päällimmäinen ominaisuus on tavaton lempeys, jossa kuitenkin aistii myös huumorintajua, eli vaikutelma ei ole pöljästi sinisilmäinen, mutta tänä aikana häkellyttävän optimistinen kylläkin. Tuota vibaa vahvistaa myös bändin höyhenenkevyesti herkkä sointi, jota erilaiset puhaltimet ja jousisoittimet hienostuneesti värittävät.
Banhartin venezuelalainen puoli kuuluu erityisesti Abre Las Manosissa. Parhaimmistoon kuuluva Taking A Page on yhteistyö Carole Kingin kanssa ja vaikuttajiinsa lukeutuva Vashti Bunyan laulaa duettoa Will I See You Tonightilla. Levyn jännittävin biisi on tunteiden loputonta vaihtelua buddhalaisesti pohtiva Now All Gone, jonka nyppivä kitarasoundi, hieno soolo ja inkkarimaisena mantrana toistuva nimirivi jää päähän. Pari muuta yllätyskoukkausta olisivat terästäneet kokonaisuutta, mutta toisaalta levy tuntuu kuuntelussa tasaisesti kasvavan.
