2000-luvun happofolkin jeesushahmo Devendra Banhart haaveili pitkään kodista Topanga Canyonissa, missä muun muassa Joni Mitchell ja Neil Young hengasivat 70-luvulla. Haaveen toteuduttua pitää siellä tietenkin äänittää uusi levykin.
Banhart sai hieman kritiikkiä edellisestä pitkäsoitostaan Cripple Crow (2005), koska se ei enää ollut joka puolelle levällään, kuten miehen alkupään julkaisut, ja alkoi jo muistuttaa perinteisiä albumeja. Uutukainen on etenevässä määrin bändilevy, mikä ei kuitenkaan haittaa lainkaan. Sitoohan kaiken yhteen Banhartin joustava ääni, joka tuo mieleen niin Marc Bolanin, David Johansenin kuin Kevin Rowlandinkin. Banhart ei myöskään vältä kiusausta fraseerata muutamia kertoja suuren suosikkinsa Karen Daltonin tavoin.
Thunder Canyon hengittää rauhallisesti koko kestonsa ajan. Nykypäivänä levyjulkaisuja vaivaava nyanssien puute ei tätä albumia pilaa. Kaikki musiikki ei tule yhtä lujaa, vaan hiljaiset kohdat ovat todella hiljaisia. Soundit ovat kauttaaltaan hyvin pehmeät, rummut välillä suorastaan tuhnuiset. Raukea ja rento tunnelma säilyy koko ajan, vaikka tyylillisesti seikkaillaan aika lailla – Tonada Yanomaministan rockista The Other Womanin reggaetunnelmiin, Loverin Sly & The Family Stone -groovesta My Dearest Friendin haurauteen.
Levyn kohokohta on kahdeksanminuuttinen Seahorse. Rauhallisesti akustisella kitaralla starttaava kappale muuttaa tahtilajia parin minuutin kohdalla, kun suurin osa yhtyeestä astuu sisään. Neljän minuutin rajapyykillä kuoro antaa pientä lisäväriä hetkeksi ja viiden ja puolen minuutin kohdalla kitarasoolo johdattaa kuulijan Crosby, Stills, Nash & Young -henkiseen nirvanaan. Tämä on jo lähempänä klassista rockia kuin happoista friikkifolkia.
Smokey Rolls Down Thunder Canyon on kaikessa ilmavuudessaan massiivinen teos, jota on työläs sulattaa yhdellä kuuntelulla. Huolimatta albumin pituudesta ja suuresta kappalemäärästä kokonaisuudesta ei nouse esiin raitoja, jotka haluaisi tiputtaa pois. Ylivoimaisesti paras tapa nauttia tästä levystä olisi tuplavinyylinä, jolloin voisi keskittyä makujen harmoniaan sopivina viipaleina, joutumatta syömään koko kakkua kerralla.
