Luovuus on kaksiteräinen miekka. Devendra Banhartilla on paljon yhteistä of Montrealin Kevin Barnesin kanssa, joka on jo monta levyä sitten eksentrisillä ideoillaan upottanut itsensä kuoppaan, josta ei tunnu pääsevän ylös. Kuten Barnesilla, myös Banhartilla on tuhottoman paljon ideoita, joista syntyy epätasaisia albumikokonaisuuksia ja joihin ei synny kovinkaan intensiivistä suhdetta.
Ideoiden runsas määrä on kuitenkin ollut Banhartille ase, jolla hän on pystynyt tällä geneerisellä folk pop -kentällä erottautumaan joukosta. Ape In Pink Marblella Banhart on selkeästi yrittänyt pysyä enemmän ruodussa, kuten edellisellä Malalla (2013). Keskinkertaiset sävellykset tosin puhuvat sen puolesta, että kyse on pikemminkin ideoiden puutteesta. Esimerkiksi rakkauslaulu Jon Lends A Handin metalyriikka kuulostaa vain väsyneeltä: ”Oh, Jonathan, Jonathan / These are your chords / I’m borrowing them, I’m borrowing them / Just to convey / How very beautiful she looks today.”
Paitsi että Banhart näyttää limaiselta joogaohjaajalta, hän myös onnistuu kuulostamaan siltä Ariel Pink -henkisessä Fig In Leatherissa. Kappaleen lofi disco katkaisee levyn kitaraballadien sikermän ja on samalla Ape In Pink Marblen harvoja valopilkkuja.
