Ensikurkistuksen aikaan Devendra Banhartin mystinen maailma kiehtoi lapsenmielisellä outoudellaan ja värikkyydellään. Nyt hänen sopivan hassu folkinsa on muodoltaan tuttua. Joku selvästi uusi kulma olisi herättänyt huomion ja pitänyt kuulijan varpaillaan.
Ei tullut Devendra Banhartista profeettaa eikä supertähteä. Viisi vuotta sitten viileänä juttuna markkinoidulla friikkifolkilla ei ollut tarpeeksi ilmaa keuhkoissaan noustakseen marginaalista yhtään minnekään. Siksi tuntuu kummalta, että Banhart julkaisee nyt ensimmäisen albuminsa suuryhtiön kautta.
What Will We Be -levyn kappaleet valuvat hallitsemattomasti joka suuntaan. Tavallaan se on viehättävää, mutta myös kiusallista. Esimerkiksi 16th & Valencia, Roxy Music- ja Rats-biiseissä ei ole päätä eikä häntää. Vaikka Devendra kuinka haluaisi pysyä nykyhippien suosiossa, voisi hän koettaa musikaalisten lahjojensa kohdentamista tarkemmin.
Levylle koottu yhtye soittaa rennosti svengaten. Se saa niin Goin’ Backin kevyen kantriboogien kuin tomerat pilkahdukset ja aurinkoiset rytmitkin toimimaan. Päämäärättömiä balladeja levyllä on pari liikaa.
Nykyajan ja -maailman kanssa What Will We Be -kiekolla ei ole paljonkaan tekemistä. Silti voisin veikata, että Vampire Weekendin lanseeraama näennäisafrikkalainen ote on vaikuttanut Baby-singlen toteutukseen.
