DR. JOHN: Creole Moon

Vuoden kansitaiteella ylpeilevä Creole Moon tarjoaa tekijälleen melko tyypillisen, mutta maukkaan ja runsaan pöydän monitahoisesta New Orleans -keittiöstä. Kokkeina häärii viimeksi Porissa nähty piinkova Lower 9-11 -kvartetti muutamalla laatuvieraalla vahvistettuna. Chefin selostukset piiseistä kannattaa lukea: ne avaavat vihkiytymättömällekin uusia ulottuvuuksia musan puolen Euroopan ja Karibian kautta Afrikkaan yltävään syvyyteen puhumattakaan siitä, että Mr. Rebennackin verbalismi synkopoi yhtä elävästi kuin hänen MTV-mössölle antiteesina toimiva laulunsa ja soittonsakin.
Yli 8-minuuttinen yöllistä romantiikkaa pursuava nimiraita alkaa ylevästi hitaana puoliklassisena jazz-serenadina Macin pianismin ja Fathead Newmanin täyteläisen tenorismin huomassa bolero-tempon kiihtyessä ennen pitkää calypson funkifioiduksi versioksi. Sonny Landrethin lyyrinen liukukitara ja Michael Doucet'n viulu leimaavat Georgiannan rauhoittavaa cajun-balladia Doc Pomusin kanssa väsätyn Imitation Loven naulatessa Ray Charles -tyyppisen bluesballaadin kypsimpään kohtaansa. Toinen Pomus-raita, salaa funky In The Name of You on levyn huippuja. Renard Pochén wah-wah-kitara naukuu ja kiehnää Tohtorin syntikan hyväillessä kuulaalla vibrafonisaundilla muljahtelevan synttybassolinjan päällä. Paketin solmii Eric Traubin elegantti tenorisoolo. Charlie Millerin huilun ja kreolinymfien henkäilyn siunaama Bruha Bembe luikertelee suoraan soille voodooseremonioihin Monkey & Baboonin kyynisesti opettavaisen Mardi Gras-intiaaniräpin esitellessä riemastuttavan raadollisesti raakkuvan Macin sanataidetta parhaimmillaan Landrethin leikkisän sliden avittamana.
Nopeammat numerot ovat järjestään tanssilattian riemuja, ei vähiten Herman Ernest III:n ja David Barardin suvereenin second line -rytmiikan vuoksi, joka antaa jaloille ja lantiolle koko ajan useita eri vaihtoehtoja. Fred Wesleyn pasuunan johtama torvisektio panee muutamissa niistä hösseliksi sattuvasti sanailevan Food For Thotin palauttaessa maestron kurnuttavan urun kutsumana James Brown -riffin kotipesälle New Orleansiin. Nakuttava klavinetti ja tyttöryhmän kysymys/vastaus-kuoro piiskaavat alkajaisiksi You Sworesta muistumia In The Right Place-kauden tiukkaan funkiin Litenin' -biisin perkussioiden ja torviriffittelyn tanssiessa kohti Kuubaa. Pomus-yhteistöihin lukeutuva One 2 A.M. Too Many sulkee pitkän ohjelman Dr. Johnin olemuksen tiivistäen yhtaikaa erittäin funkynä, oivaltavasti melodisena ja tekstiltään koskettavana.
Creole Moon on näitä nykyään harvinaisia pitopöytiä, joista putkahtaa esiin uusia makuja ja virikkeitä sitä enemmän, mitä enemmän sitä kuuntelee.