Josh Homme ja Jesse Hughes vaikuttavat musiikkinsa perusteella justiinsa hauskoilta jätkiltä. Irtonaisen dorkaa läppää heittäviltä isoilta koltiaisilta, joiden seurassa on aina vähintään mukavaa. Kainalopieru katkaisee keskustelun, jos sitä ohjataan liian syvällisille vesille.
Heart On sisältää miltei pelkästään justiinsa lunkia, hauskaa ja dorkaa rockia. Löysäranteinen svengi pistää kehon nytkymään ja kitaratyöskentely groovaa ansiokkaasti. Lauluharmoniat ja irtonaisen dorkat lyriikat hakevat mallia yhtä aikaa 70-luvun diskosta ja kantrirokista. Levyn viisi ensimmäistä kappaletta ovat kaikki tanssittavia, tyhmänrohkeita ja todella viehättäviä rockjyriä.
Puolivälistä eteenpäin levy kurottelee myös ulos tahmealta tanssilattialta, ja silloin Eagles Of Death Metal päätyy vieraalle maalle. Homme ja Hughes ovat parketin kuninkaita, mutta baaritiskillä ja nurkkapöydissä luimuillessaan he jäävät seinäruusuiksi. Heart On olisi ilman muutamia harharetkiä täydellinen boogiepaketti, nyt se on sellainen justiinsa hauska ja hyvä rocklevy.
Josh Hommen kitarismia ja sovittajan kykyjä kelpaa ihastella nytkin. Pienet stemmavinkaukset ja boogielickit löytävät aina paikkansa. Pienetkin soundihauskuudet hakevat tilansa miksauksessa, vaikka yleinen äänikuva onkin autotallinkatkuinen. Ei tosikoille.