EAGLES OF DEATH METAL: Peace, Love, Death Metal

Eagles Of Death Metal on leimattu rumpali Josh Hommen takia vain supertähden sivuprojektiksi, mutta enpä muista vähään aikaan kuulleeni näin viihdyttävää albumia, joka kuitenkin karttaa kertakäyttöisyyden karikot. Puheet ovat sikälikin turhia, että viritys on tuuheista viiksistä ja koppalakista tunnistettavan Jesse "The Devil" Hughesin, entisen pornodiilerin ja nykyään Jumalaa pelkäävän yksinhuoltajaisän.

Eagles Of Death Metalia kuultiin jo vuonna 1998 ilmestyneillä Desert Sessions -levysarjojen osilla kolme ja neljä, mutta noilta ajoilta bändiä on hiottu hieman kuuntelijaystävällisempään muotoon. Esimerkiksi Hughesin parodinen örinä on korvattu hillittömillä falsettiosuuksilla. Musiikki on luokiteltavissa jonkinmuotoiseksi punk bluesiksi, mutta mihinkään garage-genreen duoa on turha yrittää tunkea.

Kokonaisuus on vahvojen ja keskenään oudossa kombinaatiossa olevien elementtien riemujuhlaa. Rutikuiva kitarasoundi, Hommen primitiivinen takapotku ja Hughesin Kermit -ääni toimivat hämmästyttävän kauan. Lopputulos muistuttaa juuri Desert Sessionsin spontaania tallentamistapaa.

Already Died voisi olla QOTSA-repertuaarista, mutta häränsilmään kaksikko osuu viimeistään yksinkertaisuudessaan nerokkaassa Whorehoppin (Shit, Goddamn) -kappaleessa. Harvoin on rockin perimmäinen filosofia saatu tiivistettyä noin kompaktiin muotoon.