ED HARCOURT: Strangers

"I was born the year punk broke", laulaa Ed Harcourt häkellyttävän tarttuvalla Born In The 70's -raidalla. Esimerkiksi Robbie Williamsin esittämänä se olisi valtava hitti, nyt vain yksi näyte Harcourtin kyvykkyydestä. Eikä kyseessä ole edes Strangers-albumin paras kappale. Se saattaa olla umpirakastunut This One's For You -balladi tai kohtalokkaiden viulujen viimeistelemä Let Love Not Weigh Me Down -myrsky. Tai vähäeleinen Something To Live For.

Brittiläisen lauluntekijän musiikissa soivat yhtä lailla niin Donovanin kaltaisten trubaduurien romanttinen perinne kuin Tom Waitsin suosimat särisevät urkuharmonit ja ruhjoen kohdalleen sovitetut tekstirivit. Tempoiltaan ja tyyleiltään Strangers on selvästi Ed Harcourtin vaihtelevin levy, mutta ruotsalaisen vaihtoehtorockin veteraanin Jari Haapalaisen hienosti hengittävä tuotanto sitoo erilaiset kappaleet tiukasti yhteen. Niiden keskiössä kieppuvat useimmiten Harcourtin vahvasti ilmaiseva ääni sekä hänen takomansa piano.

Kirjoittajana Ed Harcourt on kehittynyt jokaisella julkaisullaan. Tällä kertaa hänen esityksissäänkin on aivan uutta iloa ja avoimuutta – johtuu se sitten uudesta ihmissuhteesta, uusista työympäristöistä ja yhteistyökumppaneista tai niistä kaikista. Näin vahvoihin tulkintoihin, runsaisiin sovituksiin ja erinomaisiin – hauskoihin, haikeisiin, toiveikkaisiin, lohduttomiin – teksteihin on mahdoton suhtautua välinpitämättömästi.