Ovatko perinteiset live-levyt katoavaa kansanperinnettä? Kysymys nousee väkisin mieleen, kun tutustuu Green Dayn tuoreeseen konserttitaltioon, jossa yhtyeen yksi ja sama keikka on tarjolla sekä cd- että dvd- muodossa. Milton Keynesissä Englannissa järjestetyssä ulkoilmaspektaakkelissa 65 000 silmä- ja korvaparia seuraa kuinka amerikkalaisen punkpopin jo kerran melkein tuhkaan tukehtunut feeniks-lintu levittelee siipiään. American Idiot-täysosuman jälkeinen Green Day on syystäkin yksi maailman suurista rock-yhtyeistä ja dvd:lle taltioitu rykäisy paljastaa, miksi näin on.
Stunt-kitaristilla ja sormiosällillä vahvistettu trio soi upeasti ja Billie Joe Armstrong pitää karismaattisella esiintymisellä yleisön hyppysissään. Green Dayn setti painottuu tuoreimpaan menestyseepokseen, mutta mukana on myös Basket Casen ja Longview’n kaltaisia ensimmäisen valtakauden klassikoita. Homma toimii intohimoisesti ja samalla rasvatun oloisesti. Mutta mikä on cd:n virka tässä paketissa? Yhteislaululla ja välispiikeillä höystetty biisiryväs punkin kultapoikien uran varrelta tuntuu melko vaisulta ilman kuvaa, kun sen makuun on kerran päässyt.
Visuaalisena kokonaispakettina Green Day on vaikuttava ja parhaimmillaan aitoa massahurmosta lietsova ryhmä. Kuulokuvaksi typistettynä sen musiikki joutaa samaan komeron pimeään nurkkaan kuin 99% maailman live-albumeista.
