Jos helsinkiläisen Hero Dishonestin alle puoleen tuntiin tiivistetty When Shit Hits The Man (2006) keräsi ylinopeussakkoja nopeammin kuin pystyi niitä maksamaan, leikkisän kriittisesti nimetyn niskalaukauksen jatko-osa pysäyttää kypsyneellä moni-ilmeisyydellä. Hardcoren suomenmestarit toimittavat pitkään kypsytetyllä ja moneen suuntaan versovalla Dangerousilla laaja-alaisen näkemyksen ylikierroksilla pyörivän punkin mahdollisuuksien avaruudesta.
Vaikka 33-minuuttinen Dangerous koostuu suurelta osin tiiviisti sekvensoiduista rypistyksistä, levyn paletti on lavea, ja se onnistuu lujittamaan aggressiivisesti hajautunutta punk-kenttää. Kietomalla yhteen keskitempoiset stoner- ja grind-vivahteet, sirkkelin lailla leikkaavan perinnetikkaukseen ja hitaasti käytetyn hajoavan meteliin levy kietoo yhteen joka vaihteella vyöryvää uuden ajan avarakatseista hc:ta. Se kanavoi eleettömästi räiskyvän raivohulluuden myös pidättyväiseen, päihtyneeseen laahaukseen.
Kahden edeltäjänsä tavoin Dangerous tavoittelee jälkimodernia ilmaisua myös monisärmäisellä englanninkielisellä sanoituksella, joka korvaa poliittisen mustavalkoisuuden rehellisellä kirjavuudella.
