Peli käy selväksi levyn ensimmäisen puolentoista minuutin eli ensimmäisen kappaleen aikana. Meno on mielipuolisen äkäistä, ja lyhyeen ralliin saadaan luontevasti ahdettua tiukkoja riffikoukkuja, repivä kitarasoolo, kiinnostava kappalerakenne, psykedeelistä kaikusekoilua ja tiivistettyä tunnelatausta keskiverron poplevyllisen verran.
Loput kymmenen rallia ovat periaatteessa samaa ihmeellisen ilkeää musiikkitiivistettä. Jopa laulu nimeltä Nyt loppu tykittely alleviivaa yhtyeen tykittelyllistä perusluonnetta. Musiikillisia mielleyhtymiä löytyy laajalta skaalalta. Terveet Kädet häivähtivät tuossa, Cardiacs viuhahti ohi äsken, Dead Kennedys känisee tuolla, kohta kirkaisee Boredoms, joku hollantilainen kakkosdivarin thrash metal -suuruus sahaa vastaan nyt.
Lihan ja teräksen hardcore ei ole yksioikoisesti hardcorea. Tekstit erottavat Hero Dishonestin useimmista hooceejoukkueista, tai itse asiassa kotimaisesta rocklyriikasta ylipäätään, Hero Dishonestin eduksi. Tekee mieli viljellä hienoja termejä kuten pienoisnovelli, elämänmakuinen dadaismi tai maaginen inhorealismi. Jonkinlaista hengenheimolaisuutta voi löytää Ville Vuorenmaan tai Risto Ylihärsilän lyriikoista.
Kun soitto, soundit ja levyn äärimmäisen kompakti mitta vielä rokkaavat hemmetisti, mitä tässä päkistelemään. Täydet pisteet, täysillä.
