On kulunut jo 17 vuotta siitä, kun Knucklebone Oscar julkaisi ensimmäisen albuminsa, mutta laulaja-kitaristin estetiikka ja hormonitoiminta ovat ennallaan. Ensinmainittu painottaa kaikkea halpaa, mieluiten mahdollisimman limaisesti ja räkäisesti. Jälkimmäinen pumppaa kroonisesti ylinopeudella. Oscarille ADHD ei ole ongelma, vaan ylpeyden aihe ja polttoaine. Fiksuahan se onkin kääntää vamma eduksi.
Sävelmät tai Oscarin laulu, varsinkaan englannin ääntäminen, eivät voita palkintoja, mutta parhaimmillaan meno on silti innostavaa. Circus Knucklebone rokkaa instrumentaalina kuin Siekkareiden ja 22-Pistepirkon äpäräpoika. Avenger tavoittaa B-elokuvien kauhun jossain Telstarin ja Meksikon välimaastossa. Muualla Dr. Feelgood kohtaa klassisen garagen vaihtelevammin tuloksin.
Itsetuotettu soundi on koko ajan purevasti levyn nimen väärtti. Valittuina paloina tämä toimii hyvin.
