Puolan alkuperäinen death metal -monoliitti Vader on käsite, johon voi luottaa kuin betoniseinään. Aina, kun tämän otsikon alla kuulee uutta musiikkia, tuntuu kuin olisi joutunut tahtomattaan johonkin aikakoneeseen.
Hengästyttää valmiiksi, kun sormi vielä hamuaa play-painiketta. Luvassa onkin sitä itseään, sillä jo levyn toisella tahdilla hypätään suoraan blastbeatin urheilulliseen tykitykseen. Jossain vaiheessa tuntuukin, että vähintään joka toinen tahti on menty samoissa merkeissä, vaikka onhan levyllä astetta ilmavampiakin kohtauksia – ainakin kosmeettisesti.
Tärkein huomio on tietysti että laulaja-kitaristi Piotr Wiwczarek, 54, ei vanhene millään, vaikka rumpalit ympärillä nuortuisivatkin. Tuttu murea ja lihaisa ääni on raivopäisen räiminnän keskiössä kuten aina ennenkin. Solitude In Madness saattaa olla puolessa tunnissa ohi, mutta se on armotonta menoa siihen asti.
Levyn erikoisuus on Despair, joka kappalelistassa näyttää lajityypilliseltä väli-introlta (kesto 1:18), mutta onkin ihan sapluunan mukainen biisi ja melko erinomainen sellainen! Estetiikaltaan turhan saksalainen Dancing In The Slaughterhouse viuhuukin sitten ohi ja kaukaa. Rot’n’rollimpi Emptiness on taas odottamattoman tyylikäs veto, vaikka melodiset kitarasoolot tässä yhteydessä muuten tökkivätkin.