Rockin alkuperäinen synnin papitar (71) pitää pintansa, ja laulajattaren 23. albumi lukeutuu hänen parhaimmistoonsa. Marianne Faithfull on siinä iässä, jossa ei halua enää valehdella itselleen eikä muille. Hän on elämänsä aikana tehnyt monta väärää siirtoa eikä kiistä niistä ainoatakaan. Mutta luovuttaminen ei kuulu pakettiin. In My Own Particular Wayssa Faithfull toivoo saavansa jonkun, jota hän voisi rakastaa ja joka rakastaisi häntä juuri sellaisena kuin hän todella on: ”I know I’m not young and I’m damaged / but I’m still pretty, kind and funny”. Pyyntö on niin suora ja melodia niin yksinkertaisen riipaiseva, että pala tulee kurkkuun.
Tekstit ovat omia, mutta sävellyspuolessa auttavat Ed Harcourt, Warren Ellis ja kitaristi Rob McVey, jotka myös soittavat levyllä Rob Ellisin kanssa. Head ja Ellisit vastaavat vähäeleisen elegantista, usein rummuttomasta, ajattomasti modernista tuotannosta. Nick Cave laulaa taustoja ja soittaa pianoa säveltämällään juhlallisen kauniilla Gypsy Faerie Queenilla. Mark Lanegan on sävellysparina intensiivisen uhkaavasti Faithfullin kotikaupunki Pariisin terrori-iskuja peilaavalla They Come At Nightilla. Mariannen ensihitti As Tears Go By oli pitkään hänelle riippakivi, mutta nyt se saa entistä syvemmän tulkinnan.
Niin kuin Leonard Cohenin viimeiset levyt, Negative Capability vetää hiljaiseksi. Karisma, rehellisyys ja elämänkokemus ovat sitä luokkaa, ettei samaan nuoret pysty.
