MARIANNE FAITHFULL: Vagabond Ways

Aikamme suuriin tulkitsijoihin lukeutuva Marianne Faithfull hioo tasaisesti tyyliään eikä jälkeen tarvitse pettyä nytkään. Laulunkirjoituskin, tosin kumppanien kera, on lisääntynyt. Apua tulee etenkin Frank McGuinnessiltä ja kitaristi Barry Reynoldsilta, joka tekee kauttaaltaan vähäeleisen hienoa työtä niin akustisesti, sähköisesti kuin putkellakin. Mariannen ainutlaatuinen ääni on ehdottomassa pääroolissa. Maukkaita sävyjä tulee Novi Novoqin viulusta sekä Glen Patchan koskettimista ja ajoittaisista jousisovituksista.
Levyn ehkä vaikuttavin laulu on porrasmaisesti laskeva, Daniel Lanois'n kanssa kirjoitettu Great Expectations, jonka intiimiys mykistää. Myös Reynoldsin kera tehty File It Under Fun From The Past osuu nappiin. Etenkin rivi "I could have given you everything/if I only knew how" panee selvittelemään kurkkua. Kaikki laulut puhuvat Mariannen monia mäkiä menneestä elämästä sitä retusoimatta, ihannoimatta tai surkuttelematta.
Lainapiiseistä kiinnostavin on Roger Watersin Pink Floydilta pimittämä Incarceration of A Flower Child, jo 60-luvulla tehty tarkka näkemys siitä mitä tolkuttomasta "tajunnanlaajennuksesta" seuraa. Samaa aihetta peilaa Lanois'n painottomasti leijuva Marathon Kiss Cohenin kantrahtavanTower Of Songin huokuessa vastapainoksi vankkumatonta elämänmyönteisyyttä.
Mark Howardin harkiten tuottamaVagabond Ways nousee ansaitusti klassisten sunnuntaiaamulevyjen joukkoon, jossa pop-musiikki tekee aikuismaisesti tiliä todellisuudesta ilman kohua ja vakuuttelua. Tälle musiikille on käyttöä aina.