Levyarvio: Helppotajuisuus hiiteen, nyt suunnataan kartoittamattomaan – Julia Holterin uutuus kattaa niin raukeuden kuin paniikkihäiriönkin

Julia Holter
Aviary
Domino

Julia Holterin viimevuotinen studiolive In The Same Room oli pikemminkin tilinpäätös kuin välityö. Levy tiivisti sen kehityskulun, jonka huipentumana Have You In My Wilderness (2015) oli esitellyt Holterin kiteytyneimmillään ja helppotajuisimmillaan. Samalla se vapautti esittäjänsä kääntymään uusiin suuntiin; osin alkuun, osin jonnekin toistaiseksi kartoittamattomaan.

Aviary on yhtä loogista jatkoa Holterin varhaistuotannolle kuin edeltäjänsäkin; se on saman musiikillisen vision toinen ääripää. Tällaisena teos on myös varsin ehdoton. Puolitoistatuntinen järkäle koostuu kaleidoskooppimaisesti laajenevista tunnelmista sekä atonaalisuutta lähentelevistä hälyäänistä, jotka runtelevat itsepäisesti Holterin tunnusomaisia melodiakaaria. Sisäänpäin kääntyneessä yleistunnelmassa asuvat niin äärimmäinen raukeus kuin massiivisena virittäytyvä paniikkihäiriökin.

Levy ei ole kuitenkaan kaoottinen. Äänikuvan näennäisestä satunnaisuudesta huolimatta Holter pitää lankoja tarkasti käsissään. Vaikka Aviary testaa sietokykyä, se tekee kaiken hellällä otteella ja etsimään rohkaisten. Lopulta harhapoluiksi perattujen soitinnosten seasta löytyy liuta toinen toistaan linjakkaampia taideteoksia, joiden kautta avautuu sielukas, herkkätuntoinen ja leikkisäkin pop-levy. Se vain pitää osata seuloa esille kaikkeen sitä ympäröivään keskittymällä.