MUSTASCH: RatSafari

MUSTASCH
RatSafari
Majesty

Stoner rockille kävi niin kuin odottaa sopikin eli parhaimmistakin bändeistä osa päätyi manan majoille ja selviytyjät lavensivat vaikutepiiriään niin, että soundi kehittyi ulos pahimmasta pörinästä. Jälkimmäisiin kuuluu ruotsalainen Mustasch, joka oli alunperinkin laskettavissa ihan vanhan koulukunnan rokkipartioksi. Viiksimiehet ovat entisestäänkin isontaneet soundiaan sitten Above Allin, mutta biisimateriaali on jäänyt kapoiseksi.

Ralf Gyllenhammarin Ian Astbury -fraseeraus on hyvässä terässä ja parhaimmillaan Mustasch etenee kunnon junttariffeillä, kuten Unsafe At Any Speedissa. Kovin kaukana bändi tosin ei ole muodottomaksi pöhöttymisestäkään. Black City muistuttaa Metallican mustasta albumista alkaneesta aikakaudesta. Tyylipuhtaimmat stoner-biisit menettelevät ja stadionsoundiakin sietää tiettyyn pisteeseen asti, mutta eipä RatSafari nyt erityisen jännittävä albumikokonaisuus ole. Aika pikkumaista on tietysti napista tekstien huttupitoisuudesta, sillä eipä tässä scenessä ennenkään olla maailmanpolitiikkaan tarvinnut koskea. Siltikin kitaristi Hannes Hanssonin lyriikoiden lähin vertailukohta löytyy Spinal Tapista. Maakunnan bändikisoissakin tarinat myrskyjen keskeltä tupsahtavasta enkelistä aiheuttavat tahattomia naurunpyrskähdyksiä.

Aivan liian vähän RatSafarilla on The Deadringerin korkealta ja kovaa kulkevaa riffivetoista, mutta melodista rockin ja metallin kimppadiiliä. Hommansa Mustasch hoitaa edelleen kunnialla, mutta kyllä Above All on edustavampi näyte bändin osaamisesta. RatSafari antaa hurrien kyvyistä huomattavasti suppeamman kuvan.