MUSTASCH: Testosterone

MUSTASCH
Testosterone
Gain

Mustasch on edennyt jo kahdeksanteen albumiinsa ja levytystahti on ollut tiivis. Taso ei ole kuitenkaan laskenut, eikä Testosteronekaan muodosta poikkeusta hienossa jatkumossa.

Parasta levyllä on monipuolisuus: avausraita Yara’s Song antaa ymmärtää, että tulossa olisi uudenlaista, mahtipontista Mustasch poppia hienoine jousimattoineen. Sitä seuraava death metal –jyrä Breaking Up With Disaster lyö jalat alta ihan toisella tavalla. Sitten vuorottelevat tyylikkäät raskaasti poppaavat mahtiballadit, tyrän rytkyttäjät ja monenlaiset välimuodot.

Maanmiestensä Ghostin tapaan Mustasch menee sekavassa tyylikirjossaan ja hirmuisessa raskaudessaan aina sisältö edellä: sävellyksiin on nähty vaivaa, ja sanoituksissa on järkeä.

Tietysti laulaja Ralf Gyllenhammarin karjunta on iso osa bändin hienoutta. Hänen äänensä on kuin Cultin Ian Astburylla parhaimmillaan potenssiin kolme.

Mustaschin iso miinus on turhan tavanomainen metallisoundi, josta se malttaa poiketa tälläkin levyllä vain hetkittäin. Paremmalla tuottamisella bändistä olisi vaikka mihin.