NICK CAVE & THE BAD SEEDS: No More Shall We Part

NICK CAVE & THE BAD SEEDS
No More Shall We Part
Mute

Neljä vuotta on kulunut Nick Caven edellisestä studioalbumista The Boat-man's Call. Tauon aikana Nick on ehtinyt tehdä muutakin kuin kirjoittaa lauluja No More Shall We Part -albumia varten. Fanit pysyivät tyytyväisinä The Best Of -kokoelman avulla ja Nick itse kiersi ympäri maailmaa luennoimassa, lukemassa kirjojaan sekä esiintymässä soolona ilman The Bad Seeds -orkesteria.
Nick Cave on sanonut, että 1998 julkaistuun kokoelmalevyyn päättyi eräs kausi hänen elämässään. Se varmasti pitää paikkansa, sillä uudelta albumilta huomaa hetkessä, että Cave on päässyt painajaisistaan ja kuulostaa nyt seesteisemmältä kuin koskaan 20-vuotisen uransa varrella. Vanhat tutut teemat ahdistus, väkivalta ja kuolema loistavat poissaolollaan. Tuomiopäivän visiot ovat vaihtuneet koskettavaan yökerhogospeliin
Uutta on myös laulujen synnyttämistapa. Kun Nick aiemmin vei studiolle laulujen aihioita, jotka The Bad Seeds työsti lopulliseen muotoonsa, niin nyt mies on itse istunut pianon ääressä niin kauan, että on saanut teoksensa valmiiksi. Ei siis ole ihme, että kautta albumin piano on vahvasti esillä. Sointi on muutenkin varsin riisuttu, joten jokaisella nuotilla on suuri painoarvo. Albumin yleistunnelma on surullinen ja alakuloinen, mutta ei epätoivoisella, vaan toteavan puhdistavalla ja lähes nöyrällä tavalla. Levyn mittainen harras hartaushetki keskeytyy vain muutaman kerran. Oh My Lord muistuttaa Caven aiemmasta tuotannosta kasvavan vyörytyksen, voimakkaiden sanojen ja ärisevän laulun ansiosta. Fifteen Feet Of Pure White Snow ja The Sorrowful Wife tarjoavat hieman reippaampaa musiikkia, mutta muuten albumi tulvii pyhäkoulupianon koristelemia rauhallisia tunnelmia. Taustalauluista vastaavat sisarukset Kate ja Anna McGarrigle ovat parhaimmillaan Hallelujah-kappaleen höyhenenkevyessä henkäilyssä.
Murhaballadit ovat vaihtuneet surun kyllästämään gospeliin.